Vanha sanonta kuuluu armon vuonna! Olkoon siis vuosi 2023 armon vuosi – totisesti! Jos siis jotakin toivottaisin tulevalle vuodelle, niin laupeutta ja armahtavaisuutta. Nyt on tarpeen tehdä totta laupiaan samarialaisen tarinasta. Tulkoon taivaallisen rakkauden kuva todeksi aineellisissa ja ajallisissa. Se vaatii kyllä mukavuusalueelta poistumista ja joskus koko persoonallisuuden vaihtamista hetkellisesti kokonaan toiseksi.

Tositarina enkeliksi muuttumisesta. Nuori mies ajeli autoa liikkeeltä toiselle ostajalle vietäväksi.

Niin kuin muistatte, kelit olivat kamalat ennen aattoa ja sen jälkeenkin. Autossa oli huonot renkaat ja siksi ei ollut ihme, että nuori oli autoineen ojassa umpihangessa. Nuori mies roikkui vöissä, vain auton valot ilmaisivat ojaanajon. Paikalle kiisi upea bemari. Nuoret sieltä pysähtyivät, kuvasivat videon, mutta eivät auttaneet pulaan joutunutta ihmistä millään tavalla. Ohi ajoi toinenkin auto, oikeastaan monta, mutta vain tämä yksi päätti kääntyä takaisin katsomaan, pitäisikö auttaa jollakin tavalla. Nuori mies irroitettiin vöistä, raahattiin hangesta, tarkastettiin kunto ja vietiin läheiselle huoltoasemalle lämpiämään ja saamaan ruokaa! Huolehdittiin hinausautosta ja tarvittavista puheluista kotiin ja työnantajalle. Pomo osoitti laupeutta! Hän antoi luvan ajaa hangesta kaivetulla autolla äidin luo joulua viettämään. Eipä nuorukaisella ollut rahaa hotelliin kun ei ollut edes ruokaan. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Vain bemarin nuoret jäivät painamaan mieltä. Miten kukaan voi olla niin kylmäsydäminen, että videoi toisen tuskan, mutta ei auta tipan tippaa! Itse asiassa bemarilaiset syyllistyivät rikokseen ja kaikki ne monet muut, jotka jättivät pysähtymättä. Kyyneleet nuoren miehen silmissä kertoivat, että roikkumista oli riittänyt ihan liian pitkään.

Empatia, toisen asemaan asettuminen ja auttaminen tavalla, mitä missäkin tarvitaan – siinä meille tulevan vuoden haaste. Se ei kuitenkaan onnistu. Raamattu sanoo, että ennen Jeesuksen paluuta ihmiset ovat muuttuneet itsekkäiksi ja vain omaa parasta ajatteleviksi lähimmäisiksi. Jos ei tule rahaa, ei tule apuakaan! Ja jos on kiire ja omat jutut mielessä, kävellään vaikka yli ja kimpaannutaan, jos kompastutaan. Kukaan ei enää riennä avuksi, olipa kärsimässä lapsi tai aikuinen. Niin se vain on, että Jeesus yksin voi antaa kivisydämen tilalle lihasydämen!

Tälle jaksan kyllä aina nauraa. Ja ehkäpä tätä maailmanaikaa ajatellen lasten kertomusmuunnos oli ihan profeetallista lajia. Lasten ja imeväisten suusta totuus kuullaan. No! Kävimme läpi raamatun kertomuksia draaman keinoin. Näytelmän laupias samarialainen jätti autettavansa paikalliseen taloon ja antoi isännälle etumaksua kaksi denaria. Lapsen mielessä denarit eivät juuri tee eroa kranaatteihin – joten tässä tapauksessa samarialainen maksoi sotaisilla välineillä. Mitä väliä, kunhan piti huolta. Kuka nyt suurta numeroa sanasekaannuksista pitäisi – paitsi ope ja koko luokka, joka nauroi kippurassa. Samarialaisen kertomus jäi ihan varmasti kaikkien mieleen – ja sehän koko homman jujun pitikin olla! Siunattua armon vuotta 2023.