490

19.06.2024

LAULU TULIPUNAISESTA KUKASTA

Vanhempi sukupolvi taatusti muistaa vuoden 1938 elokuvan: Laulu tulipunaisesta kukasta. Meillä pihakukinta oli runsaimmillaan 14 kukan lauluvoimalla. On upeata katseltavaa. Ehdotankin Ylelle, että laittaisivat viikonlopun lomapäivät vanhenevalle väestölle sopivaksi: täyteen kansallisromanttista hömpötystä. Näin kotisohvaltakin voi ajatella ja nähdä muutakin kuin perunoita. Vanhojen filmien viehätys on niissä maisemissa, missä ei enää itse voi olla kulkemassa.

Kesäromantiikka kukoistaa niin kuin kaikkina muinakin kesinä. Herkullinen houkutus ja haukkaus! Tässä vaiheessa ei tule ajatelleeksi, että kesähuuman laulu muuttuu seuraustensa vuoksi talven hampaita kalisuttavaksi kertomukseksi. Jospa ymmärtäisimme, jospa osaisimme käsittää, että kaikkien päiden päältä lentää lintu tulipunaisen kukan kanssa – ei vain pidä antaa sen jäädä ja tehdä pesää. Mutta kukapa muistaisi tehdä tympeän arvopuntaroinnin silloin, kun jalat ja ajatukset eivät tahdo pitää kohdettansa tukevasti maassa. Ensiavuksi annan muistilääkkeen, joka sekin vanhan tavan mukaan kertoo elämän tosiasioista: ei se vaihtaen parane!

Pieni ja ahkera majava teki niin rotevan padon, että sen purkamiseen tarvittiin pommiryhmä! Mikä opetus. Ei ole niin suurta työtä etteikö pienikin ponnistaja saisi sitä tehdyksi aloittamalla uurastusta vaativan nirhaamisen: asia kerrallaan ja eteen päin. Synti tietää tämän hyvin ja käyttää metodia ensiluokkaisesti. Synti on kuulkaa kuin sinnikäs puhelinmyyjä, joka väsytystaktiikkaa apuna käyttäen saakin kuin saakin tulosta syntymään.

Juhannus muistuttaa Johannes Kastajasta – maailmanhistorian suuresta parannuksen tekemisen saarnaajasta. Tämän takia ei ole ollenkaan aiheesta poikkeamista, että puhutaan synnistä – siitähän sitä parannusta juuri tehdään. Ihminen on veikeä epeli. Ihminen tunnustaa, että synti aiheuttaa elämään epäjärjestyksen – ja tästä huolimatta moni itkee synnistä luopumista sen erityispiirteen takia: synti maistuu hyvälle. Ihminen parkuu, kun on luovuttava pahuudesta!

Kuka huolii omenan vastalääkkeen. Efesolaiskirje 2: 10 tietää tämän. Me olemme Jumalan teko, luodut Jeesuksen avulla hyviä töitä varten – hyviä töitä, jotka Jumala on edeltä päin valmistanut, että me niitä toteuttaisimme. Selvä tiekartta. Sitä ei näin ollen tarvitse etsiä, toteuttaa kylläkin omaksi ja toisten parhaaksi. Ja toteuttamiseen on luvattu sekä voima että halu. Mutta sinä päätät, miten valitset!