Taistelu pimeyttä vastaan alkaa: pitäisikö laittaa jo lyhtykynttilät, pensasvalot ajastimella vai molemmat! Valon väkenä on viihtyisämpää ja turvallisempaa. Ja eikö nyt olekin niin, että sähköä säästäviä ledilamppuja saa käyttää syyllisyyttä tuntematta kotonakin, että ei tarvitse puuhastella tunnustelemalla. Loogista: ellei käytä, ei säästä! Mikään ei ole murheellisempi näky kuin valottomat ikkunat iltalenkillä. En tarkoita tirkistelyntarvetta vaan valon tuomaa tervetuloalämpöä. En osallistu ikinä sammuta valot- kampanjaan. Kyllä tätä pimeydessä vaeltamista on ihan riittämiin ilman valojen katkaisemistakin. Olen siis sitä mieltä, että ei lamppua laiteta sammutettavaksi vaan siksi, että se loistaisi kaikille, ohikulkijoillekin.

Kylmää kohti elettäessä tulee varustautumisen tarve. Halot on hakattu, talvisaapastilaus on tehty. Löytyykö ehjät käsineet ja kaulaliina! Siinä samalla muistuvat mieleen muutkin talouden varmuusvarastot. Varavalot, varalämmitys, varastoruoka. Wc-paperin loppumisen pelko on vielä mielessä, pitäisikö yhden pytyn varapolttoaineetkin olla jemmassa.Hamstrausjonoissa voi tulla tönityksi ja nimitellyksi. Ja vettä, ilman sitä on ollut monikin kunta putkisto-ongelmien takia. Lapsia ei voi edes pestä arveluttavalla vedellä – siksi puhdasta vettä tarvitaan tonkkatolkulla. Ensi hädässä 10 l kaupan kanisterivettä voi olla kultaakin kalliimpi juttu! Erikoisesti minua huolettaa aina sellaiset kodit, joissa ei ole tulisijaa lämmittämistä varten. Siksi valopetrolilämmitin kuuluisikin monen kodin varmuusvälineisiin! Onneksi kaasugrillit käyvän keittimistä ja lämmittimistäkin ihan pahimmassa pulassa.

Suomalaisten kansallinen varautuminen ei ole kunnossa, ainakaan ruuan suhteen. Lääkkeiden saatavuusongelmat ovat jo tuttuja: yksi lääkefirma kärsii raaka-aineongelmista ja niin myös monet meistä lääkitsemisongelmista.

Olen ollut yhteydessä moniin viranomaisiin, jotka ovat vastuussa huoltovarmuudesta. Eivät maan kolmen kuukauden varastot riitä kuin ensiapuun. Valitettavasti maailman ongelmat ovat globaaleja: ei ehkä olekaan yhtään maailmankolkkaa, josta ostaa apuja. Nyt tarvitaan kansallisia Joosefeja kaikkiin tarpeisiin, että emme tule ikävästi yllätetyiksi.

Valitsin S-ryhmän, kun mietin ruokahuoltoamme. Ehdotin pääjohtajalle, että eivätkö kotikaupat voisi pitää asiakkailleen jonkinlaista hätäoptiota. Asiakas maksaa vaikka satasen tietyistä ruuista ja kauppa sitoutuu toimittamaan ne silloin, kun perhekriisi tai maailmanmeno apua edellyttävät. Miten tästä asiasta tehdään bisnestä, sitä voivat ja osaavat ajatella keskusliikkeet ihan itse.

Ajatelkaapa nyt maailmanlaajuista lintuinfluensatragediaa. Linnut listitään ja siitä seuraa vääjäämättä munapula. Ilman niitä toki tullaan toimeen, mutta kyllä joskus puutteen keskellä halpa, jauhoista kyhätty pannari on poikaa. Tarvitsemme siis tuotantoyksikön munajauheelle. Munajauhetta voi ostaa erikoisliikkeistä lähinnä retkeilyyn, mutta kotivaraksi se on hävyttömän kallista. Meillä on kyllä kotimaisia kalasäilykkeitä proteiinien tarpeisiin, mutta koska ruokapulan rinnalla kulkee energiapula, kotimaiset, kylmäsäilytystä edellyttävät puolisäilykkeet eivät säily pitkään käyttökelpoisina. Tukekaa siis kotimaista säilyketeollisuutta niin, että saamme kaikenlaista muonaa myös lämpimässä säilyvinä täyssäilykkeinä!

Katso siis kuiva-ainekaappiinkin! Vettä ja kaurahiutaleita – lämmin ruoka, parempi mieli. Pidä monivitamiinivalmiste aina varastossa. Onhan vauvojen tuttelit ja vispelit huomioitu? Ja tarkista patteriradion toimintakyky aina samalla, kun palohälyttimet...

Tämä teksti ei anna kaikkeen mahdolliseen varautuneelle yhtään armeliaampaa oloa kuin sille rikkaalle miehelle, joka varastojaan suurennettuaan oikaisi lavitsalle ja totesi, että eipä hätää mitään: minulla on kaikea mitä tarvitsen ja pitkäksi aikaa. Kaiken maallisen auvon ympäröimänä hänelle sanottiin: sinä kuolet huomenna, toimita siis talosi. Varautumiseen kuuluu ensisijaisesti se, että pidämme huolta toisistamme ja se, että Taivas ottaa vastuuvakuutuksen meistä.

Jaa tämä sivu