534
27.09.2024
HÄMÄRÄN HELLINNÄSSÄ
Lohdutuksen sana niille perheille, jossa aamuhulina vaatii kaikki saatavissa olevat voimavarat. Tulee teillekin vielä hämärän hellinnän aika. Tuoreen aamukahvin tuoksu. Pöhinäpönttöön sytytetty kynttilä. Sateen rauhoittava ropina. Kiitos uudesta aamusta Herra!
Nyt se sitten alkaa tapahtua. Joitakin kymmeniä blogeja sitten havainnollistin, miten pikkusormen antaminen vie koko käden. Pitkän tähtäimen mediavaikuttamisen pitäisi saada aivopesun kunniamitali. Olemme romuttaneet perinteisen kristillisen avioliittokäsityksen melkein nolliin tai peräti pakkasen puolelle. Seuraava toiminta vie taas seuraavalle tasolle, mutta alas päin. Vihreät ihan tosissaan pohtivat, pitäisikö moniavioisuus kirjata lakiin asti. Sekalaisista parisuhteista keskusteltaessa joku uhkarohkea saattaisi sanoa, että eikö kysymyksessä ole itse asiassa huoraaminen. Nyt se pitäisi kirjata lakiin, että voi perustella elämänvalintojaan lain ja asetusten avulla. Vaikka tässä nyt ihan selvästi provosoin – tiedättekö, mikä on seuraava vaihe, kun edetään moniavioisuudesta eteen päin. Seuraava askel on lupa eläimiin sekaantumisesta! Miksi oma lemmikki ei muka voisi olla rakastaja ja kumppani myös sen fyysisimmässä tarkoituksessa. Rekisteröin Ressun! Perustelkaapa se! Jotta elämän uudet elkeet voisivat toteutua ja elämänanarkiaan sopeutua, pitää ja on pakko romuttaa arvopohja, jonka perusteella olemme aikaisemmin arvioineet kestävän elämän eväitä. On selvä ero siinä, mikä on aamuhämärän hellintää ja mikä selvää hämärähommissa puuhastelemista! Nykyaikainen Luther voisi hyvinkin naulata teeseihinsä vanhan totuuden: älä tee huorin, sillä parhaimmillaankin se sairastuttaa ja lopulta vie mielenrauhan ja hengen lähimmäisiltä ja lopulta itseltäsikin.
Uskaltaisiko nykyLuther sanoa ääneen, että mitään toiselle kuuluvaa ei saa himoita omaksi ottamiseen. Puolisot ovat erityisrauhoituksen piirissä oikein erityismaininnalla. Varastaminen ei tarkoita vain rahaa ja tavaraa. Kuvittelemme, että voimme varastaa ihmisiäkin ihmiskauppaan, elinkauppaan, seksikauppaan. Älä varasta; se on: älä ota toiselta mitään, mihin hän ei ole itse suostunut. Voi veljet! Kai olette lukeneet, että hengenkin voi varastaa. Kun uskonnolliset yhteisöt toimivat hämärän rajamailla, voi sanoa niiden varastavan sielun tai ainakin jättävän sen heitteille. Mutta tämäpä ei porilaiselle kirkkovaltuutetulle riitäkään. Siellä varastetan myös ihmisen henki lupaa kuolemanrangaistukseen hamuamalla. Alan käsittää, miksi rajoitta kasvatettu lapsi kärsii turvattomuudesta. Tässähän on henkiriepu kysymyksessä, kun saa hypätä kaivoonkin, mieluiten toisten tuuppaamana ja pää edellä.
NykyLuther saattaisi laittaa värssyn myös väärän tiedon levittämisestä. Oikeudessa se olisi väärän todistuksen antamista ja arjessa valehtelemista. Onko kaikki siis luvallista, jos ei jää kiinni. Niin meille uskotellaan, ei sanoissa vaan teoissa ja sen esimerkillisyydessä. Jos sodassa saa tappaa, miksi ei saisi silloin, kun toinen sotii minun mielipidettäni vastaan. Missä kummassa kulkee raja! Vai onko kaikessa raadollisuudessaan sittenkin niin, että oikein tai väärin – yleinen mielipide on arvopohjista kaikkein tärkein vaatimustaso.
Olemme silmään sumutettuja. Alussa Jumala ilmoitti olevansa Minä Olen. Me olemme oppineet, että Hänelle voi sanoa, että älä hulluja puhu. Sinäkö Kaikkivaltias Taivaan ja maan Luoja! Minähän se olen. Sanassasi sanot, että teit ihmisestä lähes jumalolennon. Sainpas pikkusormen ja olen jo olkapäätä nielemässä. Samaan halpaan meni saatanakin ja alkoi pullistella Jumalan edessä. Hänen loppunsa taidatte tietääkin. Löytäisikö Luther teesin, jolla osoittaa ihmiselle oikea paikka. Olemme sekaisin erilaisten jumalien liemestä ja luulemme höyrypäisinä kohoavamme itsensä, kaiken Luojan yläpuolelle. Olemme arvottomia arvopohjasta puhujia. Ja kuiten Jumala rakasti meitä niin kovin, että antoi Parhaimpansa, oman Poikansa meitä pelastamaan ja puolustamaan.
Kynttilä ei aina riitä hyvän mielen saavuttamiseen ja sielun tasapainon ylläpitämiseen. NykyLuther teesittäisi, että muista levätä, muista levätä. Levänneenä muistuu mieleen, että minunhan piti jutella myös Herrani kanssa. Siinä seurassa syntyy aina hyvää. Jospa jaksaisin kunnioittaa kaikkia vanhuksiakin, sillä jokainen heistä on jonkun isä tai äiti. Oliko se niin, että tässä oli avain pitkään elämään ja menestymiseen siinä!