27.08.2023
PALAUTE PAIKALLAAN
Pois se meistä, että suuttuisimme palautteesta! Meidät kasvatetaan ottamaan vastaan palautetta ja koulussa opimme alusta alkaen itsearviointia. Koska kuitenkin itsearviointi saattaa olla puolueellista samoin kuin ystävien ja puolituttujen antamat kehaisut – vieraan antama arviointi on kultaakin kalliimpaa. Jos palaute kirpaisee, olemme unohtaneet, että hyvän palautteen antaminen on työtä ja varsinkin kriittisen sellaisen. Selkääntaputtaja pääsee helpolla ja nopeasti, mutta rehellisesti arvioija joutuu aina myös perustelemaan kunnolla. Ja ottamaan vastaan suutahduksen ja puolustelut, jos oikein hankalaksi menee. Ja syyllisyyden, että pitikin mennä toisen mieltä pahoittamaan. Hyväksyttävä palaute annetaan aina asianosaiselle vastuullisesti ja hyvin perustellen!
No onneksi tai epäonneksi, yleensä annamme palautteen ihan asiattomasti ja ihan väärille ihmisille. Kun pitäisi sanoa asianosaiselle suoraan, juoruamme ja päivittelemme kahvipöytäkeskusteluissa. Käsi sydämelle. Eikö olekin aika totta! Olen antanut palautetta ja kiemurrellut itsesyytöksissä: pitikö puuttua, eihän elämä ole jatkuvaa näyttökoetta sen monine vaatimuksineen. Mutta sanokaapas te. Jos kahvilan tai muun myymälän asiakaspalvelija on niin ruokatahrojen, hilseen ja hien voitelema, että hirvittää... saako ystävällisesti sanoa. Olen ollut pomona työyhteisössä, jossa koulun keittiömestari tuoksui pesemättömälle. Oppilaat ja opettajat irvistelisivät. Eikö palautteen antamatta jättäminen olisi ollut huonompi vaihtoehto, oikea heitteillejättö. Terveystarkastajaako olisi pitänyt odotella ja jättää likainen homma virkaihmisen hoidettavaksi! Ei ollut helppoa kummallekaan. Sanokaapas, saako papille sanoa, että anteeksi, mutta tunikamekkosi sokeripalan kanssa on niin lyhyt, että se vaivaannuttaa tilaisuuteen osallistujat, varsinkin kun on muistotilaisuudesta kysymys. Meillä on sisäänkirjoitettuna pappiin puuttumisen kieltävä käytöskuvio. Eikö kuitenkin ole niin, että hän on Jumalan edessä jumalanpalvelija ja seurakuntalaisten edessä asiakaspalvelija … Tiedä häntä. Itseeni on monesti puututtu liian hajuveden käyttämisen takia. En ole saanut suuttua, vaan on pitänyt ottaa opiksi. Aina ei voi sanoa, että minäpä haluan, ei silloinkaan, kun mennään henkilökohtaisuuksiin asti! Yhteisessä elossa on omat kummallisuutensa: pahan hajuinen lähimmäinen saa olla, koska hän vain oksennuttaa. Liian hajuveden käyttäjä on rikollinen, koska ympärillä olevat voivat saada hengenahdistusta.
Tässä maailmassa on jo tosi vaikea toimia ja löytää hyväksyttävyyden polut. Olemme niin yksilöistyneet, että jokainen ihminen pitäisi kohdata hänen omilla ehdoillaan silloinkin, kun on yhteisön toiminnasta kysymys. Olen aina pitänyt yksityisyyden ja persoonallisuuden puolta, kaikissa asioissa ja tilanteissa. Kaikesta huolimatta joudun kuitenkin hyväksymään sen, että kaikkea ei saa eikä voi vain panna henkilökohtaisuuden ja sen suomien valtuuksien tiliin. Ryhmänä meille kuuluvat yhä hyvät tavat ja yhteisesti hyväksyttävä toimintakulttuuri – kaikille tasapuolisesti.
Kylläpä nyt nouseekin mieleen muistoja. Enkä oikein kokeneena ja vanhenneena tiedä vieläkään, miten olisi pitänyt toimia. Koko lukioajan kärsimme opettajaa, joka korautti, muljautti ysköksen suuhun, pureskeli sitä hetken ja nielaisi. Tämä toistui useamminkin yhden oppitunnin aikana. Toiset nauroivat, toiset yökkivät, mutta kukaan ei päästänyt opettajaa pahasta. Toinen muistikuva on liitua syövästä opettajasta. Oppitunnin aikana hävisi koko aloittamaton liitupötkö. Suu yltympäriinsä kravattia myöten olivat liitujauhon saattelemat. Hänestä tuli vitsi. Eivät edes opettajatoverit saati sitten porukan pomo armahtaneet tätä maisteria. Liitunaamana toimitti työtään naurunalaisena ja ihmetystä aiheuttavana kummajaisena. Ei edes koulun kireä talous lähettänyt moisesta tavasta laskua. - Pitäisiköhän meidän tarkentaa lähimmäisenrakkauttamme. Pitäisikö puuttua. Pitäisikö itse kunkin katsoa peiliin ja kysellä, missä itse aiheutan ympäristökärsimystä tai palkatonta hupia. Moni meistä jää ja laiskuuttaan jättäytyy nauramaan matkalaiselle, joka palaa turistibussiin veskipaperi housunkauluksesta lepattaen!