02.06.2023

SUVIVEISUU

Sain kuvatervehdyksen hevoskastanjasiskolta kesämökiltä. Oli kuvannut täyteen pakatun kottikärrin ja koko komeuden päällimmäisenä keikkui kevyt kesätuoli. Kaikki kunnia kukkapenkin kuopsuttamiselle kun vain muistaa, että Vapahtajamme juuri luonnon uudeks luopi ja kutsuu elohon.

Kysyivät taas, että miten ihmeessä nuo sinun patiokukkasesi loistavat kuin aurinko! Vastasin vain, että annan niille vettä ja pyydän Taivaallista Isää siunaamaan nekin, koskapa uusien hankkiminen on talloudellisesti mahdotonta. Että niin … Ne kastellaan siis rukousvoimalla, joka kutsuu elohon.

Heräsin tässä muutama aamu sitten sanoihin: kuka pelastaa Sanna Marinin sielun. Hänkin tarvitsee rukouskastelua, me kaikki tarvitsemme. Mutta juuri hän erityisesti siksi, että nuorta naista ja äitiä ei vietäisi kuin pässiä narusta sinne, minne hän ei välttämättä tiedä joutuvansa. Bilderberg-kokoukseen osallistuvat vain he, jotka tosiasiassa päättävät ja he, jotka tekevät päätösten mukaisen työn. Salaiset suunnitelmat maailmanvaltaan nähden voivat viedä ihmiseltä oman valinnanvallan mahdollisuuden. Ja kun kerran on kyytiin hypännyt, irtaantuminen on mahdotonta ilman ei toivottuja seuraamuksia. Esirukoustyöhön kutsutut – hommiin! Kun taistellaan sielunvihollisen suunnitelmia vastaan, on Ukrainan ja Venäjän vihoittelu pikku juttu siihen verrattuna. Meillä ei ole taistelu toisiamme vastaan, eikä asioitakaan vastaan – vaan pohjimmiltaan maailmankaikkeuden avaruuksissa olevia ja työskenteleviä pahoja henkiä vastaan.

Kohta kajahtaa vielä suvivirsi ja perhekunnat pyyhkivät liikutuksen kyyneliä silmäkulmistaan, kun lasten kevätjuhlat ja laitumille lähteminen alkavat. Tulkoon siunattu kesä ja tarpeeksi aurinkoa, joka paistaa lahjomatta ihan kaikille. Suvivirressä lauletaan, että laumat lukemattomat sä laitumilla syötät. Vaikka luonnossa on vihreä aika, itse en edusta aatetta ollenkaan. Eikä pienin syy aatteen boikotointiin ole se, että lehmät ovat vihreiden mukaan aina liipasimella. Toivovat kai, että niitä ei syöttäisi kukaan eikä lisää kasvaisi korrenpurijoita päästöjä tuottamaan. Mutta sitten vihreys ja kasvissyönti tekee käsittämättömiä. Loogista on se, että ihmisen pitäisi syödä voikukat ja muu sopiva viherravinto. Ja sitten alkaa hölmöily. Kun ihminen ei elä pelkillä voikukanlehdillä eikä juurilla – tuodaan maailman joka kolkalta meille luontoa säästävää syömistä muka. Onko laskettu, kuinka paljon saastuttaa lehmä ja kuinka paljon maahan rahdatut pähkinät ja avokadot! Eiväthän nekään ole päästöttömiä. Ja kurjinta kaikessa on se, että ruokakulttuurimme tukeutuisi tuontitavaraan. Pah!

Ai niin se tuoli sen kuorman päällä! Katsokaahan tulee aika, jolloin jokainen vuorollaan ymmärtää, että vanhenevan ihmisen välttämättömyystarvikkeisiin kuuluu tuoli – taukolevähtämistä varten. Jos kysyt, miksi ei istu pientareelle tai nurmikolle, odota omaa aikaasi. Istahtaa voi heittäytymällä, mutta kuka kanpeaa ylös. Kun aika kuluu, kukkatarhakin on valmistautumista ajatukseen maasta sinä olet tullut ja maaksi sinun pitää jälleen tuleman. Rajallisuuteen tottuminen on kasvuprosessi, joka lopulta rajaa ylitettäessä muuttuu täydelliseksi rajattomuudeksi. Kukoistusta kohti siis Luojan suurta syliä kohti. Mutta ensin kastellaan kukat ja toivotetaan kastemadot tervetulleiksi! Mihin minä sen istutuslapion laitoin … Hei, minähän voin vaihtoehtoisesti kontata ..