Lähetetty Iltalehteen ja Savon Sanomiin

KOULUJEN VAIKEAT VANHEMMAT

KOTIEN JA KOULUJEN YHTEISTYÖ TOIMII LÄHES AINA MUTKATTOMASTI JA MOITTEETTOMASTI. JOS YHTEISTYÖ EI TOIMI, ASIAT SAAVAT USEIN YLISUURET MITTASUHTEET. ON IHAN TOTTA, ETTÄ VAIKEA VANHEMPI VOI OLLA HÄNKIN VARSINAINEN KOULUKIUSAAJA. JA OPETTAJA TAAS OSAA OLLA HÄNKIN VARSINAINEN HIRMU JA TUSKA; SILLOIN LAPSET JA NUORET VANHEMPINEEN VOIVAT HUONOSTI.

Opettaja on luokassaan ehdottomasti laivansa kapteeni. Hän vastaa kaikesta: oppimisesta ja kasvamisesta sekä turvallisuudesta. Opettajat vastaavat esimiehilleen, vanhemmille, työtovereille ja tietysti oppilaille. Opettaja on julkisuuden henkilö, jonka kuuluu sietää kohtuullista, persoonaankin menevää arvostelua – ja varsinkin kritiikkiä työtään kohtaan. Jos pursi menee pois kurssista, on rehtorin välittömästi astuttava yhteistyön puikkoihin, että tilanne ei ajaudu karille.

Vanhempien ja opettajien välinen jännite on ikiaikainen! Vanhemmat eivät uskalla puuttua lastensa kouluasioihin, koska pelkäävät, että se saattaa näkyä oman lapsen kohtelussa ja annettavissa arvosanoissa. Mielummin purraan hammasta ja harmitellaan. Opettajan kohtalo ei ole sen kummempi. Jos vanhemmat haluavat tehdä yhteistyöterroria jonkun opettajan ahdinkoon ja huonoon valoon saattamiseksi, he yleensä onnistuvat, vaikka olisivatkin väärässä. Käytämme siis valtaa joko oikein tai väärin. Molempien osapuolien pitäisi miettiä, voinko ottaa vastuun huonosti kohdellun lähimmäisen arjesta ja tulevaisuudesta.

En ole koko pitkän opettajanurani aikana tavannut opettajaa, joka ei olisi halunnut tehdä yhteistyötä

vanhempien kanssa. Pyyteettömästi he uhraavat yksityistä aikaansakin, jotta asiat hoituisivat. On kuitenkin niin, että opettajallakin on työaika. Vanhemmat suutahtavat, jos opettaja ei heti tai kymmenen aikaan illalla enää vastaa puhelimeen työasioissa. Tämä koskee erityisesti luokanopettajia ja luokanvalvojia. Vastaavasti opettaja, joka muistuttaa viimeiseksi iltaviestillä, että huomenna muuten pitäisi olla sitä tai tätä mukana – saa itse kantaa vastuun siitä, että kaikki eivät ehkä ole voineet reagoida. Tätä kutsutaan elämäksi! Eikä elämä ole kenenkään vika.

Konfliktit alkavat usein siitä, että vanhemmat haluavat erityiskohtelua omalle lapselleen. Jos koulu ja kyseinen opettaja eivät voi vastata haasteeseen mistä tähansa oikeutetusta syystä, leimataan opettaja vaikeaksi ja yhteistyökyvyttömäksi. Sen jälkeen arvioidaan myös opetustaito – ja yleensä huonoksi. Realiteetit unohtuvat! Ensiksikin on vanhempien vastuulla, että lapsi suorittaa lakisääteisen oppivelvollisuuden niissä puitteissa kuin yhteiskunta on päättänyt tarjota sivistyksen jakaiselle lapselle ja nuorelle. Suomessa opetus on avointa. Vanhemmat eivät voi arvioida opettajan työtä elleivät käytä aikaansa opetuksen seuraamiseen. Mutut ja kuulopuheet eivät tule kuuloonkaan. Lisäksi vanhempien on syytä muistaa, että omat Matit ja Maijat eivät aina käyttäydy koulussa niin kuin kotona. Hyvin kasvatettu lapsi voi ryhmätaantua ja tehdä poikkeuksellisia tilleroita, vaikka vanhemmat ovat niistä varoittaneetkin. Lapsikoulukiusaajia löytyy yhtä hyvin menestyjistä kuin syrjäytyneistäkin.

Opettajan suurimpia haasteita työssään ei ole asiansa osaaminen vaan henkisesti hengissä säilyminen! Otan osaa. Arvostelu ja oppilaiden pilkka ja pila eivät ole henkilökohtaisesti otettavia asioita. Ne kuuluvat työn varjopuoliin, jotka kyllä kompensoituvat ajan kulussa. Kaikki saavat onnistumisen kokemuksia aikanaan! Vanhempien ylimitoitetut vaatimukset kuuluvat samaan sarjaan. Kuka heistä kuuntelisi jatkuvaa alatyylistä kommentoitia olemuksestaan ja osaamisestaan. Ei kukaan. Opettajakin saa sanoa, että en suostu. Luokkahuone on sekä oppilaiden että opettajien ja siellä työskentelevien avustajien ja ohjaajien yhteinen työtila.

Koulussa kasvetaan elämää varten yhdessä toisten kanssa. Opettajat ja vanhemmat ovat esimerkkejä vaikka eivät aina esimerkillisiä. Jokaista erimielisyyttä tuskin kannattaa uhata viedä tuomioistuimeen. Lapset ja nuoret imevät itseensä työelämätaitoja hiljaisena tietona. Opetetaan nuoret tarjoamaan yhteistyön käsi ja ylävitonen mielummin kuin huuto ja uhkaukset. Eikä unohdeta huumoria. Kun joku sanoo hulluksi ämmäksi, voidaanhan sitä vastata nauraen, että etkä ole vielä ehtinyt nähdä kaikkea!