508

02.08.2024

KUKKA A LA COMPOSTE

Päätin mukaella ranskankieltä, että kuulostaisi komeammalta! Tavallisesta kukkakompostista tässä on kuitenkin kysymys! Ai, eikö teillä ole kukkakompostia. Tarvinnee selittää. Kesän mittaan moni ruukku ohikukkii ja toinen kituu kuivuutta tai veteen tukehtumista. Koska käytettävissä oli sopiva laatikko, tyrkkäsin jonninjoutavat istutusruukkuineen vieri viereen kuolleen bambun juurille. Bambun kuolleet oksat toimivat sopivina köynnöstikkuina ja alla oleva multa oli saavutettavissa ainakin ruukun pohjareikien kautta. Sinne vain töks! Päivien kulussa komposti alkoi loistaa: se pukkasi uutta kukkaan ja rönsyä niin kuin kuvasta voitte todistettavasti päätellä. Ei siis ole mitään niin huonoa etteikö se voisi uudistua, kun sille annetaan aikaa ja vaikka vain kuolleen bambun oksat tueksi ja suojaksi. Opettaa se kukkakompostikin! Toinen juttu on sitten se, että kompostia edeltää ns. vanhainkotivaihe. Läkähdyksiin kukkineet orvokit päätyvät yleensä tähän tilaan. Niitä on niin paljon ja monessa ruukussa, että voidaan puhua osastosta. Aikansa kun heittää vettä, saattavat ruukut alkaa uudelleen tuottaa orvokkipehkoa syksyn viimeisiin päiviin. Nyt kävi kuitenkin niin kuin hoitajamitoitukselle oikeassa elämässä. Aikani kasveja katsellessani totesin sydän särkyen, että kuulkaas orvokit, hoitajamitoitus ei nyt tällä kertaa riitä – joudutte talvikompostiin. En kuitenkaan polje enkä tunge. Saatte kukkia, jos voitte ja haluatte, mutta vain näiden kustannusten puitteissa.

Vaan jospa ruokailusta ei sentään syntyisi kompostitarjontaa. Kouluruokailu ei enää ole kovin monessa paikassa vain mättöä, mutta ei ruuhkaruokailusta sentään päästä kokonaan eroon. Pikaruokaketjut tarjoavat niin ylimitoitettuja annoksia, että kyllä kulinaristinen nautinto on kaukana. Kun yhden leivän väliin tungetaan kaikki mahdollinen kama, voi ostaja kyllä tunnistaa runsauden, mutta makujen sinfonia jää saavuttamatta. Opimme mässäilyyn ja se puolestaan kuuluu kuolemansynteihin. Ai että lähtee nälkä? Toki! Nälkä lähtee ja sivistynyt syöminen.

Marmatan nyt kaikki kerralla, kun kerran on kompostista kysymys. Olen kimpaantunut vessapapereihin – tai ehkä sittenkin huvittunut. Miten pieneksi ja ohueksi pyyhepala voidaan valmistaa ja pakata yhä löyhenevään rullaan, että paperia voi vielä mielikuvituksen kera kutsua wc-paperiksi! Aikansa markkinoivat tätä kamaa halvalla, että ostaja luulee tosiaankin säästävänsä. Kun pyyhkijä on tottunut tähän markkivalintaan, voi hintaa hilata ylös vähän kerrallaan ja lopulta ohut on tavallista kalliimpaa, kun tavaton vyyhteämisen tarve otetaan huomioon jokaisella käyttökerralla. Että mur!

Heikin liikkuvan poliisin menneisyys on meille perheenjäsenille arkipäivää. Liikenteen ongelmat ovat keskusteluissa kaiken aikaa. Heikki harmittelee väärin perustein, virheellisesti laitettuja liikennemerkkejä ja monia liikennejärjestelyjä. Että eivätpäs ole huomanneet! Ja sitten jysähti tämä. On se vaan vallan kummallista, että ihmiset lähtevät urheilemaan, mutta liikkuminen ei kelpaa urheilusuoritukseen kuljettaessa. Autolla on päästävä ladun laitaan ja katso nyt, salille ei pääse muuten tarpeeksi nopeasti ilman, että auto parkeerataan nurmikolle liki ulko-ovea. Urheilusta on tullut suoritus – totinen toimitus! Ennen aerobinen osuus saatiin luonnollisesti paikalle juoksemalla tai polkemalla. Sitten puntit kattoon ja takaisin samalla tavalla kuin tultiinkin. Happea ja hyvinvointia.

Vaan paistaapa se valo joskus kompostiin ja risukasaankin. Olen pannut merkille, että erilaiset valokorut ovat varmaankin tuleva trendi. Varsinkin nuorille heijastin on jotenkin nolo, lapsuuden juttu. Mutta miten olisikaan valaistu kaulahuivi tai vilkkuva sormus, sädekehäpipo … Vaatteissa ja repuissa on monta hyvää valon lähdettä. Lisä ei luotaan lykkää. Itse kuljen valoisalla. Valokoru voisi olla kyllä hyvä apuväline, kun taas sähkökatkoihin ja pimeyteen päästään. Voisipa sitä kehitellä pörssisähkön kilpailijaksikin. Luulen kuitenkin, että Heikki valitsee otsalampun. Omasta valinnastani en ole varma. Tai sitten kiilaan kainaloon ja kuljen samassa valossa!