500

18.07.2024

KEISARIN UUDET LILJAT

Mahtaako olla ketään, joka ei ihailisi keisarinliljojen näyttävää kauneutta. Ihania pihalla ja kestävät maljakossakin! Mutta yksi mutta. Kun keisarinliljat kukkivat, tietää varmasti, että heinäkuu alkaa olla yli puolen kuun ja loppusuora on alkanut. Tekisi mieli tempoa kesää takaisin kuin lapsi äidin puseron hihaa. Hei, haloo! Et karkaa mihinkään.

Toiseen suuntaan tempovat sellaiset ihmiset, jotka rakastavat marjastamista ja sienestämistä. Sain satsin ihania mustikoita. Voi, miten hyvää mielelle ja elimistölle. Nostan hattua jokaiselle metsään menijälle – kun itse kierrän punkkeja ja pörriäisiä mahdollisimman kaukaa. Kiitos metsän annista kaikille, jotka tuovat sen nautittavaksemme.

Yöllä heräsin valtavaan veden tuloon kohinana ja koskena. Siunasin siinä kukkaset, että kestäisivät sateen annin. Ja pellot! Olemme saavuttamassa melko hyvän sadon, mutta ei siunaus ole koskaan pahitteeksi. Liika vesi oikein voimalla voi lahmoa tärkeätä ruokaviljaa hehtaarikaupalla.

Justiinsa joo! Keisarinliljat alkavat hälyttää myös koulujen alkamisesta. Tässäkö tämä nyt oli! Olen topakasti sitä mieltä, että elokuun loppuun pitäisi koulukansan saada nauttia Suomen suvesta. Toinen vaihtoehto on laittaa vaatimus koulunkäynnin ulkoistamisesta. Kasvitieteitä, kalastusta ja nuotioruokaa, selviytymistaitoja, uintiurheilua, hiekkataidetta, laavun pystytystä, pajupillin vuolentaa – onhan sitä vaikka mitä! Ja marjastusta ja sienestämistä ja syötävien kasvien keräilyä ja silppuamista reiluihin räiskäleisiin. Tulen tekeminen on tärkeä taito. Tulella ei saa leikkiä, mutta on opittava sytyttämään valkea yhtä hyvin uuniin kuin pihan tulisijoille. Luvaton nuotio tehdään vain silloin, kun on hätä ja hengenmeno kysymyksessä. Hei, tässähän kertautuvat jokamiehen oikeudet ja velvollisuudet tietysti myös.

Lomaa odotettiin ja loppumista pelätään. Siihen väliin mahtuu taistelutannerta ja leppoisaa lekottelua sulassa sovussa kaikkien kanssa. Suomalainen loma vaatii sekä stressinsietokykyä että mukautumiskykyä sen ainutlaatuisuuden ja lyhyyden takia. Joka tapauksessa hyvään syksyyn käydään valmistautuneena. Isomummo katsoo telkkarista mainoksia, miten koulun alkamista järjestellään. Uusi koulureppu ja kynäkotelo! Saakoon jokainen lapsi juuri itselleen mieluisimman version! Kivassa repussa on hauskempi kantaa sekä onnistumiset että vastoinkäymiset! Isomummon syksyt olivat erilaisia. Siihen maailmanaikaan isosiskot jäivät kotiin hoitamaan orvoiksi jääneitä pikkusisaruksiaan. Oma koulu oli unohdettava ja oli pakko ryhtyä arkeen, kovaan arkeen. Vaikka sotauutisia katsellessa taitaa monella maailman lapsella olla sama kohtalo: omat tarpeet jätetään toisten tarpeiden alttarille, jotta kaikki selviäisivät.