455

14.04.2024

USKOKAA NYT

Että emme eksyisi! Että pysyisimme oikeassa suunnassa ja kohde aina tahtäimessä. Eurooppakin valmistautuu sotaan. Iran hyökkäsi Israeliin ja otsikot huutavat, että maailmanrauha järkkyy ja on liipasimella. Väkivalta nuorten maailmassa on ihan samanlaista kuin isojen poikien uho puolustusvoimissa. Kumarramme kostolle ja kärsimme seurauksista ihan kaikki! Meksikolaisessa uutisoinnissa kävi tragikoominen moka: auringonpimennyksen kuvituksen sijaan yleisölle esitettiin kivekset. Vaikka nyt niitä tosiaan tarvittaisiin. Kenessä on miestä pyrkiä rauhaan kostonkierteen sijasta! Suurin osa maapallon väestöstä haluaa rauhaa. Missä siis sellainen sotademokratia, että pyssyt pannaan narikkaan eikä ihmisen otsaa kohti. Väkivaltainen vähemmistö vääntää maailmankirjoja sekaisin ja suurempi osa istuu päivitellen toimettomana.

Missä on se punainen lanka, joka johtaa inhimillisempään tulevaisuuteen? Ja saa se olla sininenkin niin kuin isomummon sukankutimen lanka. Mummo on täättänyt, että ei eksy oman huoneen ja veskin välille. Käsityön lanka nilkan ympärille ja menoksi. Samaa lankaa takaisin seuraten löytyy tuttu nojatuoli.

Meille on annettu maailmanrauhan ohjeet; puuttuvat vain sen tekijät. Paavali ohjeisti taivaallisin toimenpitein rauhan ylläpitämistä ja sen kestämistä. ”Minä kehoitan teitä ennen kaikkea muuta anomaan ja rukoilemaan, pitämään esirukouksia ja kiittämään kaikkien puolesta, ETTÄ SAISIMME VIETTÄÄ RAUHALLISTA JA HILJAISTA ELÄMÄÄ KAIKESSA JUMALISUUDESSA JA KUNNIALLISUUDESSA!”

Meitä kehotetaan siis rukoilemaan itsemme ja läheistemme, mutta myös vihollisten puolesta. Väkivaltaisinkaan ihminen tai valtio ei mahda mitään Jumalan Kaikkivaltiaan voimille ja toimille.

Aina kun pyrit ihmettelemään, miksi Jumala sallii – pysähdy huomaamaan, että et ole itse eivätkä muutkaan toimineet kovin ahkerasti Jumalan antamien ohjeiden mukaan. Kun siunaat vihollista, hänen päälakensa täyttyy tulisista hiilistä – opettaa Raamattu. Jo vain vähemmälläkin itse ottaisin takapakkia ja tarkastelisin valitsemani suunnan oikeutusta ja älyä. Sotimisemme on siis häpeän huutomerkki: väärät tavat ja vaikuttimet. Rukous ja Jumalaan turvautuminen tuo turvaksemme sellaisen avun, että joudumme ihmettelemään sen suuruutta ja voimaa. Muistelkaapa Vanhan testamentin kertomuksia, miten Herra puolusti omiaan sellaisilla enkeliarmeijoilla, että vihollinen pinkoi pakoon jättäen tavaransa ja talonsa toisten otettavaksi ja omistettavaksi. Suomen tosimiehet kokivat samanlaisia omassa osassaan kotimaansa puolesta. Rukoillaan ja annetaan Jumalan tehdä osansa ja antaa meille meidän osamme käsikirjoituksesta!