22.11.2023

LEPPAVA

Käytiin hauska keskustelu koppavasta: kulkee nenä pystyssä, on vaikeasti lähestyttävä ja kylmän jäätävä toisten yläpuolelle asettuja. Mikä mahtaisi olla vastakohta? Hetken hiljaisuuden jälkeen totesimme, että leppava tuntuu hyvältä. Ei leppavakaan kulje nenä poskella eikä muutenkaan renttalehtien. Hän on yksiselitteisen lämmin ja rento lähimmäinen, tunteiden tulkki ja tekojen matkaan lähettäjä – siis hyvä tyyppi!

Tätä kaikkea edelsi keskustelu muotokielestä ja sen mertityksellisyydestä. Tämä liippasi jo läheltä taide- ja kulttuurikeskustelua, sillä Sarpanevakin mainittiin. No! Laitoin tähän blogiin kuvan isomummon parhaasta joulukoristeestä. Tikkuporo on tosi mieleinen, kun se on kuulema niin nätti. En tiedä, millaisella mielikuvituksella isomummon mieli poron koristaa, mutta kaveria ei jätetä. Mummo nappaisi poron varmasti omille tiluksilleen, mutta kun on oikea tuli, ei uskalla. Palakoot huoneesa lepattavat tekokynttilät, niin poro saa somistaa ja ilahduttaa yhteisissä tiloissa.

Samaan sarjaan kuuluu miehenikin herkkä tunnelataus. Heikki tykkää pienistä, pyöreistä ja punaisista. Kokonaan hänen ilokseen hankittiin Smegin joulunpunainen kahvinkeitin ja veden pöristäjä samaa sarjaa. Hellät ovat olleet silmänilon kohtaamiset silittelyineen päivineen. Mutta niin kävi nytkin lihan himon ja silmän pyynnin. Ei kestänyt yhteinen matka kuin runsaat kolme vuotta ja se hienohelma sanoi sopimuksen irti. Niin tuli salarakkaalle lähtö kierrätykseen. Suruun kuului näin tavaran kyseessä ollen sopiva vähättely. Jaksoi sitten keittää kahvia juuri ne hormoonihyräyksen kolme vuotta. Sitten tuli realismi peliin! Säätökirjoitus takkuili jo alun alkaenkin, mutta kun muuten on niin hieno. Vaikea oli puhdistaa, siksi sitä ei kai juuri tehtykään. Kahvikannuja kului kolme uutta, koska kahvat lohkesivat irti pannusta. Viimeiset viikot keitin laitettiin suurelle lasivadille, koska se itki kaiken aikaa ja pilasi pöytäpinnat. Hyvästi vain hyvästi. Ja tähän vaimon viimeinen niitti. Keitin maksoi lähes 250 euroa ja jokainen kannu matkustuskustannuksineen ainakin 60 kertaa kolme, siis 180 euroa. Jo tuli tälle rakkaudelle hintaa! Kaikki loppuu aikanaan. Nyt pörisee tavallinen keitin, joita halvimmillaan saa kolmella kympillä. Ja hyvältä maistuu. Yritän lohduttaa. Kukapa nyt herkustaan hevillä luopuisi.

Leppava jättää ikävät muodollisuudet sikseen, mutta sydämen sivistystä se pitää yllä joka paikassa ja kaiken aikaa. Tämä juohtui mieleen siitä tosiasiasta, että kyllä kieli, siis puhekieli muokkaa meitä joko sivistyksen suuntaan tai sitten hakoteille. Katselin suosikkiohjelmaani Suomen kaunein koti. Ja kyllä koti olikin kaunis ja selittäjä samalla tavalla. Loppulauseessa perheen äiti tokaisi, että meillä on pirun kaunis koti. Se oli katsojaa nuijalla päähän! Tehtiin sekunnin murto-osan aikamatka ihan toiseen todellisuuteen. Jos kotia verrataan valtakunnan vastustajaan, kuuluvat laatusanat ihan eri tavalla: kylmä, rakkaudeton, pelottava; kaunis voi olla, eihän vastustajakaan tyhmä ole, se houkuttelee kauniilla kakulla, joka on sitten yllätys, yllätys, silkkua sisältä.

PAKKANEN KIRISTYY. EIPÄ ANNETA KUITENKAAN HYMYN HYYTYÄ!