27.09.2023

OTETAANKO AALTOLAT

Presidenttiehdokas Mika Aaltola tekikin sellaiset hernekeittoheitot, että matkasi kerta heitolla suomalaisten sydämiin. Miljoonatalon velat ja palkaton vaalityö! Kyllä se hernesoppahelpotus kelpaa varakkaammallekin väelle. Ihan kuin olisi istuttu samaan pöytään samoin kokemuksin, ehkä kuitenkin sillä erotuksella, että Aaltola voi ostaa kaksi purkkia siinä missä itse arpoo yhden välillä. Riittävätköhän eurot ja pari palautuspulloa. Mutta yksi on varmaa! Seuraavalla rokkakierroksella ei osteta hernesoppaa – vaan otetaan Aaltolat. Saisivat Jalostaja ja muut purkittajat sponsoroida Aaltolan pyrkimyksiä presidentiksi. Koko Suomi uskaltaa nyt tunnustaa ostavansa purkkihernekeittoa! Saavutus se on sekin. Saivathan lukemattomat vertaistukea ihan pyytämättä.

Edelliseenkin blogiini vedoten tahtoisin tietää ehdokkaista paljon seikkaperäisemmin, heidän toimistaan, ajatuksistaan ja asenteistaan. Maan isä on muutakin kuin presidentillisten käätyjen kantaja. Eikä nyt vain jauhettaisi Venäjää ja Natoa. Meitä uhkaa monet globaalit vaarat ja vaanijat. Ulkopolitiikka on muutakin kuin puolustusvoimien päällikkyyttä. Presidentin ulkopolitiikkaan pitää kuulua suomalaisten puolustaminen ja hyvinvointi silloin, kun ulkoinen uhka ja sopimus ovat viemässä meidän itsemääräämisoikeuttamme. Mitä mieltä siis herrat ovat YK:n ja vaikkapa WHO:n yrityksistä saada omakseen kansallista päätäntävaltaamme?

Kaikenlaisten päätösten ja ratkaisujen tekeminen on haasteellista. Pitää olla ratkaisukeskeinen silloinkin, kun ei oikein ole varma, mitä ratkaisisi. Kuka auttaa, kuka neuvoo ja kuka ilmaisisi, mitä päätöksestäni seuraa itselleni ja muille. Itse tietenkin rukoilen ja pyydän taivaallista valistusta. Sitten minulla on seuraavanlainen käytäntö. Ajattelen eri vaihtoehtoja. Saatan miettiä hyviä ja huonoja puolia ja vaaroja ja riskejä ja muuta sen kaltaista. Mutta sitten mietin näin. Jos teen tämän ratkaisun – seuraako siitä minkäänlaista levottomuutta tai epäjärjestystä mieleen. Jos ei, voin valita sen. Jos levottomuus ja epäilyt ja pelot pyörivät mitenkään kyseisen ratkaisun ympärillä – en valitse. On äärettömän tarpeellista, että ihminen voi levosta käsin käsitellä asiaa, joka hoidettavana sillä kertaa siinä on. Jos lepo ja levollisuus katoavat jo alkukättelyssä – tuskin tuloskaan on sitä parempi. Minulle siis ratkaisun ja valinnan tekevät sisäinen rauha ja levollisuus. Se on merkki siitä, että tässä on tie, käy sitä.

Ja jotta aiheessa pysyttäisiin – lisään hernekeittoon aina yhden lihafondin. Miten mahtava maku! Sitten on hyvä lusikoida ja tietää, että siinä on kyllä jokainen hernes, joka tähän tölkkiin on sattunut pakkautumaan. Jos joku vielä paistaisi pienet plätyt ...