474
17.05.2024
PÄKERRETÄÄN PORUKALLA
Istuin lempinojatuolissa aamukahvilla. Aurinko leikki tapetilla ottaen heijastuksen kahvin pinnasta ja sitä ympäröivästä kupista. Ja kas – seinälle ilmestyi vaaka, jonka puntit eli lautaset olivat tasan. Hyvä, että edes kuvajaisissa! Tasan olivat onnenlahjat!
Ihmisen elimistöön kertyy mikromuovia pahimmillaan noin pankkikortin muovin verran viikossa. Aina on katsottava myös valoisaa pulta. Tämä kyllä käy haasteeksi kosmetiikkateollisuudelle ja kauneuskirurgialle! Enää ei tarvitse kuin löytää ohjaus mikromuoville. Sitä itse sitten saa päättää, mistä kohtaa haluaa elimistöään kohentaa. Menkää etuvarustukseen – ja säästät silikonit! Juu ja huulet suuremmiksi ja poskipäät ylemmäksi.
On ajauduttu aikaan, jossa kuulema ylikansoitettu maapallo ihmisiä elää ypöyksin yhteisössään! Osansa saavat nuoretkin. Ennen kouluyhteisö oli vakaa sosiaalisen kasvamisen kokemuksen paikka. Nyt koulu ahdistaa kovasti. Jokainen tekee omaa tehtäväkirjaansa ja tarkistaakin tehdyn työn itseohjautuvasti – toisten päkertäjien joukossa. Entäpä jos päkertäisimme yhdessä. Kasvatustiede on yrittänyt ohjata oppimisilmapiiriä sosiaalistavampaan suuntaan ryhmäytymisen avulla. Ei ole toiminut. Yksi tekee työt tai kaksi ja toiset soittelevat lehdellä. Vaikka vanhaan aikaan koulutyö oli pitkälti opettajajohtoista, oli luokassa yhteisöllistä pöhinää. Oikea kysymysten asettelu opettajalta haastoi ajatteluun ja keskusteluun. Tuli naurua ja ajatuksia herättäviä mielleyhtymiä. Harvat yksin tehdyt tehtävät keskustelevat. Puhelinkin tekee sen paremmin. Vaikka kymppi! Yliopistot ovat palanneet juurilleen ja alkaneet käyttää opiskelutovereita tuutoreina ja apuopettajina. Siinä oppii myös sen, että tulevassa tiedeyhteisössä jakaminen on keksimisen ja löytämisen tärkeimpiä elementtejä! Myös lasten ja nuorten kesken.
Hevoskastanjasisko jännittää kaihileukkausta, molemmista silmistä yhtä aikaa. Hyvää yötä, sanoi mummo, kun silmä puhkesi. No, älä nyt ainakaan sitä leikkaavalle lääkärille sano; alkaa vielä nauraa ja käsi vapista!
Hyvä, että lääkäriliitto ei hyväksy yleistä eutanasiaa. Abortin kohdalla surmaaminen sallitaan jo syntymättömien lasten kohdalla, vaikka aborttia ei tarkoitettukaan ehkäisykäyttöön. Mutta niin se vain meni. Vielä on toivoa, kun lääkärit sentään ainakin julkisesti suojelevat elämää! Tämä on tuiki tarpeellinen vastaisku globalistien yrityksille vähentää väestöä. Eutanasia iskisi ennen pitkää vanhenevaan väestöön. Syyllistäminen toisten vastuksina olemisesta ja kulujen kasvattamisesta on tarkasti viitoitettu tie siihen, että vanhus antaa periksi ja sanoo, että pankaa toimeksi vain. Elämällä on vaakakupissa joskus kovinkin kovat panokset! Konstit on monet. Jotkut uskaltasvat sanoa ääneen, että yksi hyvä, uusi, matkaan lähetetty bandemia ja siihen sovitettu pakkorokotus – molemmat yhtä aikaa, tekevät likaisen työn sitä haluavien puolesta. Kehen tässä voi enää luottaa? Kaikkivaltiaaseen Jumalaan – Luojan kiitos!
Isomummon kukkatarhat ovat nyt loppusilausta vaille valmiina sekä etu- että takapatiolla auringonkierron mukaan. Piipahtajat ihmettelevät, että onpas noita – kukkia! Itse siihen syyllisyyttä keventämään, että kuule, tässä on koko perheen lomareissu ja talven laskettelulomakin. Paljonkos sinä niihin budjetoit! Itse selvisin satasella, kun siemenillä ja halpistaimilla kukkaloistoa jatkoin. Voitko väittää, että olisin tuhlannut kamalasti ja tehnyt hirmuisen hiilijalanjäljen. Monta kuukautta ruokitaan näillä hyvää mieltä.
Liikutuin syvintä olemustani myöten. Keskustelin sairaalasta kotiin palanneen ystävän kanssa. Tuija, voitko kuvitella, että voin jo kulkea pelkän kepin varassa. Ja ajattele: sain kuulla lintujen laulun ja käen kukunnan. Sain katsella vaimon silmien loistoa yrttitarhan istutuspuuhissa. Ajattele! Ja ajattelinhan minä. Aamulaulu soi päässä: Käy yrttitarhahan polku, vie Golgatalle se; on Hengen viitoittama, sen joka askele! Jumalalla ei ole suunnitelmissaan harha-askeleita eikä syrjään hyppäämisiä. On vakaa ja vankka tie. Tahdotko kulkea sitä sattumien sijasta!