13.11.2023

KOTIKONSTEIN

Lapsuudessani oli ylpeyden aihe, että kaikki asiat saatiin hoidetuksi kepeästi ihan vain kotikonstein!

Voitaisiinpa tuota taitoa vieläkin peräänkuuluttaa ja arvostaa. Kikkakakkosilla voi säästääkin yllättävillä tavoilla.

Hevoskastanjasisko käytti tietämättään omaa kikkakakkostaan vointini kohentamiseksi. Sanoi kumppanilleenkin, että eipä ole Tuija enää ollut niin iloinen ja vilkas. Ihan kauhistuin! Näkyykö se puhelimessakin, sellaisessa kapulavaihtoehdossa. Oikeassahan siskokulta on. Aina silloin tällöin iloisemmallekin ihmiselle käy niin, että alkaa vain yksinkertaisesti raahautua pyykkikoneen ja tiskikoneen väliä. Ja miten minä itse en älynnyt huolestua moisesta. Viimeistään siinä vaiheessa, kun itse käsitin keskustelevani noiden kotikoneiden kanssa, olisi pitänyt hälytykseen havahtua. Pyykkikone lauloi: tullos oi tullos, kiehtovaan kuivailuun … Vastalaulu duurissa napakasti: mä tuun sitten kun tuun, en muuta voi asialle tehdä! Ja tiskikone sekaan: mä tein sen taas, tiski valmis on. Suut tukkoon, ei tässä yksi ihminen tiedä, minne pitäisi sännätä, varsinkin kun ei ole halua yhtään mihinkään.

Viimeistään nyt lienee oikeus ja kohtuus kertoa ainakin kaksi hyvää kotikonstia! Toinen on kaupunkiloma ja toinen sykkeen nosto. Laitetaan syvät vedet ja tummat sävyt roskikseen ja ryhdytään taas elämään oikein kunnon vaihteilla. Äidillä oli aina tapana komentaa, että naama peruslukemille ja menoksi. Turhaa tässä tuppuroida! Niinpä nyt alkaa ennenkokematon kaupunkiloma. Oltiin jyskissä, kun huomasin halpispussilakanasetit. Valkeat pussit, joihin oli kirjoitettu mustalla eri kaupunkien nimiä. Hienot! Nämä otetaan retaloituneiden tilalle! Kuule kulta, nyt lähdetään lomalle. Heikki hämmennyksissä, tottuneena ei enää hätääntyneenä, että mitä. Lomalle, lomalle. Nyt kuule ostetaan nuo pussilakanat. Ennen nukahtamista tökätään sormella umpimähkään jotakin kaupunkia. Sitten vain peitto korviin ja menoksi. Antaa unikuvien kulkea kanssamme paikasta toiseen! Ja kuule, unissa on se kiva juttu, että voi tapahtua vaikka mitä. Yritä tökätä Pariisia. Olisi niin kiva nukahtaa rahisevan harmonikan näppäilyyn …

Toinen kotikonsti on sykkeen nopea nosto. Tätä konstia voivat käyttää vain ne, jotka tietävät, millaiset ovat piukat legginssit, sellaiset, jotka kohottavat vanhatkin ryllyt silomuotoihin. Kävi näet näin. Pussilakanat ovat ihmeellisiä pesukoneissa. Jotenkin joku niistä aina kerää tyynyliinat sisäänsä jonkun fysiikan lain perusteella – oletan. Tämä tietoisuudessa vedin puhtaat legginssit jalkaan. Toista säärtä puristi kummasti ja puuduttavasti. Mutta eihän tämä jalka ole turvoksissa. Siinä tuli kaapaistua polvitaivetta … mikä hirmuinen muhkura! Sydän säntäsi juoksuun ja veri kohisi päähän. Tappava tauti. Miten se nyt vasta tuli julki. No siitä taputtelemaan jalkaa. Käsi lahkeeseen ja voi helpotuksen helpotus – aluspökäthän ne siellä iloisesti vilkuttelivat. Tässä vaiheessa tokenen sanomaan, että ei se nyt niin kamala muhkura. Stringeistä, he he! Mutta syke nousi sen kummemmitta ryntäilyttä ulkourheiluun tai salille. Näin vanhemmiten tämäkään kotikonsti ei ole kertakäyttöinen. Sitä sopivasti ehtii unohtaa, että legginssitkin syövät toisia vaatekappaleita ja voihan käydä niinkin, että seuraavalla kerralla muhkuroi sukka.

Henkiin siis heräsin – kotikonstein. Ostin pöydälle myös reilun kaupan ruusut. Siinä muistelein appiukkoa ja hänen iänikuisia sanontojaan. Tapasi todeta, että kukkanen kuihtuu ja humala haihtuu, mutta tyhmä pää pysyy aina vaan!