Jos ihmisestä sanottaisiin, että se on semmoinen kärhö, olisivat ainakin omat ajatukseni enemmän negatiivisia kuin positiivisia. En ole kuullut ketään kärhöksi kutsuttavan, mutta kasvin ominaisuuksia ajatellen takertuva tyyppi nousisi mieleen ja jotenkin hämäräperäinen! Tämä kärhötyyppi on kuulema kaiken kestävä ja kärsivä – ei siis ollenkaan hullumpi seuralainen. Kovin on pientä nätti, mutta kukkameri kasautuneena saa kyllä aikaiseksi varsin suurta ja kaunista. Yhteisöllisyydellä on siis kasautuneen kauneuden mahdollisuus – paitsi, kun kansa on juhlatuulella ja katsoo sitten selvin päin tunkiomaista tunnelmaa ja syntynyttä roskasavottaa!
Käytiin seuraava keskustelu. Että tuo valoporo on vieläkin katolla – juhannusporo ha haa. Älä sinä rakkahin huoli! Tökkää kumoon. Suomen kesä on kylmä ja vähäluminen. Saamieni säätietojen perusteella kesämme on kylmä ja sateinen. Jos siis sattuu satamaan juhannuslumet, nostat poron vain pystyyn ja napsautat valot päälle. Jo vain on meilläkin täällä kirkolla oma joulumaa Pettereineen päivineen. Eikä ole yhtään huonoa ajatus laulaa sitä laulua, että jospa oisi iso puurokauha, jolla hämmentää maailmalle rauha! No kylähullun maineen saa vähemmälläkin! Se on kuule yhteisöllistä ja trendikästä. Minua on sanottu kynähulluksi, joka on päästetty hetkeksi pienelle lomalle.
Ja kuule! Tulipa mieleen, että lapsuudenkotimme naapurissa asui Perstin pappa. Hänellä oli talossaan rautaportti hevosenpään figuureilla. Pojankorvettomilla oli pakkomielle työntää ohi kulkiessaan ruohotukko ainakin jomman kumman hevosen suuhun. Pappa kävi kuumana ja pojat saivat sprinttiharjoituksia. Tästä olen oppinut, että ei kannata provosoitua, vaikka kuinka provosoitaisiin.
Kaikki ottaa oman aikansa: kurittomuus ja nuhteeton elämä. Kärsimättömyys on kyllä perisyntien pahimmasta päästä! Istutin kesäkurpitsan siemenet ihan asiallisesti. Kahteen viikkoon ei näkynyt viherpiiperrystäkään. Otin sitten Juhanalan takuuvarmat samaan astiaan. Nyt itivät omat ja ostetut puskevat lehtiä solkenaan. Onkos muilla kesäkurpitsaviidakkoa? Toivoakseni olen ainoa, jolla kasvaa vuoribambu pation nurkassa, toivottavasti kaksimetriseksi. Sanovat, että tuulen havina bambulehvikössä soittelee sieluun saakka. Kun talousmenot vain kasvavat -olisiko ajatusta tarjota haluaville havinahetkiä vaikkapa kympillä varttitunti?
Sain häälahjaksi pikkuruisen, akkukäyttöisen ruohonleikkurin! Saan häälahjoja koko kesän. Unohdan menneet ja aina huomaan pyytäväni uutta häälahjaa. Kesä tulee kuulema kalliiksi! Mutta kaikille soisin. Nurmen leikkaaminen on kesätanssia. Samanlaista kuin varsi-imurin rallattaminen sisätiloissa. Ihana pelmahdella pitkin ketoa! Nyt en oikein tiedä, kumpi on mukavampaa: nurmen nyhrääminen vai saippuakuplien lennättäminen! Molemmissa voi tehdä luovia liikkeitä ja katsella kaunista tulosta. Perhe on sitä mieltä, että lienen kylän ainut aikuinen, joka ostaa kuplivaa pelkästään omaksi ilokseen.
Ehdotus Leijonille ja muille hyväntekijöille kuntaa ja seuratoimintaa myöten. Tehkää nyt ihmeessä sponsoroitu huvipuistoretki lasten riemuksi. On kulunut kaksi vuotta ilman hurlumheitä! Nyt tekee talous tiukkaa. Monen on pakko säästää kaikesta mahdollisesta. Joukko- ja kimppakyydillä menoksi vain ja kunnan toimintatahojen kolehti rannekkeisiin. Ja niin on yksi askel syrjäytymistä kampitettu!
Naapuri huusi matkan päästä, että miten ihmeessä nuo sinun kukat loistavat, vaikka on satanut kaatamalla! No minä siihen yhtä paljon ulkona väpättävillä nielurisoilla, että ei jää kenellekään epäselväksi. Minä siunaan ne aina rankkasateen turmelukselta. Ai, siitäkös siinä onkin kysymys! Siitä! Evankelioivat kukat. Eipä ole ollenkaan hullumpi juttu!
Jaa tämä sivu