06.02.2024

TALVITAIVALTA

Arkeakin on nirhattava eteen päin! Jos on ahdistusta, sitä vaivalloisempaa on eteen tulevien asioiden laita. Mitähän meille tapahtuisi, jos uskoisimme, mitä Jumalan Sanaan on kirjattu! Kysymys on tosiasioista, ei tunteista eikä mutuiluista. Sydän ihan hihkaisi ilosta, kun aamulla luin, että: Herra kuljettaa meitä aina voittosaatossa Kristuksessa. Jeesuksen omat kulkevat aina voittosaatossa! Olosuhteet ja tuntemukset voivat puhua ihan muusta, mutta Jeesus ei tee meille muuta kuin hyvää. Hän on ainut, joka voi muuttaa vastoinkäymisen voitoksi. Ja hyötysuhde on sata prosenttia. Samassa korinttolaiskirjeen kohdassa jatketaan, että: kulkiessamme Jeesuksen kanssa Hän tuo julki kauttamme joka paikassa tuntemisensa tuoksun. Herran hyvyys ja väkevyys siis paljastuvat meistä toisille ihmisille. Ne, jotka vastustavat Kristusta, tuntevan tietysti tuoksun sijasta löyhkän. Kristuksen tuoksu on heille vastenmielinen. Ja tästä johtuu se seikka, että Jeesuksen omia vainotaan mitä ihmeellisimmistä syistä. Ja totta: pidetään mielessä, että Jeesuksen oma ei aina ole kiitokseksi ja kaunistukseksi Herralleen ja Vapahtajalleen. Siitä huolimatta Taivas on varannut meille tämän erityisaseman. Matkaan siis! Vaikka olisimme hipihiljaa, tuoksu paljastaa.

Ohimennen vilahti silmiini otsikko, jossa kysyttiin, että millaisessa määrin isovanhemmat saavat ja voivat puuttua lastensa ja lastenlastensa elämään. Olipa kielteinen kysymys. Saavat puuttua! Pitäisi kysyä, missä määrin on suotavaa osallistua. En tiedä, mitä nuorempi sukupolvi tähän vastaa, mutta isovanhempana olen tätä mieltä. Isovanhemmat ovat kuin turvallinen huonekalu, johon voi rojahtaa ihan kaikkineen ilman arvostelua ja nalkutusta. Isovanhemmat ovat tuulensuoja: eivät mahda kaikille asioille kaikkea, mutta voivat tehdä voitavansa ja aina ainakin puolustaa. Patriarkat ja matriarkat kannattelevat koko sukuperhettä pelkällä läsnäolollaan: kokemukset ja käytäntö ovat heidän valttikorttejaan esirukousta unohtamatta. Ukkila ja mummola on sydän, joka hoitaa jokaista hoitoa tarvitsevaa milloin pullakahvilla, milloin kuulevalla korvalla tai käytännöllisemmällä avulla. Ihmiselle ei ole luvattu eikä tarkoitettu sellaista aikaa, että hän eläisi vain itselleen. Kun vanhemmat saavat perillisen, syntyy tähän yhteiskuntaa elinkautinen sille kyseiselle yksikölle. Eikä tämä ole negatiivinen ilmaisu: me muodostamme ketjun, sitä kestävämmän mitä suuremmassa määrin osaamme ja haluamme rakastaa!

Tästä näkökulmasta katsottuna ei ole lainkaan ihme, että presidenttiehdokkaidemme puolisot ovat julkisuuden valokeilassa. Jumalan edessä solmittu liitto tarkoittaa, että kahdesta ihmisestä tulee yksi liha. Presidenttiehdokas on siis puolet itseään ja puolet puolisoaan suloisessa sekamelskassa. Niin se vain on! Ja todisteena tästä pyydän huomioimaan brittien kuninkaallisten puolisoiden aiheuttamat asiat. Jos puoliso ei ole sovussa toisen lihansa kanssa, tulee kimuranttia ja kamalaakin, vaikka asianomainen itse ei vaivaa olisikaan aiheuttanut. Puoliso edustaa toista puolikastaan yhtä paljon kuin itseään. Tutkikaamme siis tarkoin parisuhdedynamiikkaa, kun valitsemme maamme isää.