05.12.2023

OMA TUPA OMA LUPA

Suomi laittautuu itsenäisyyspäivänsä juhlaan. He, jotka eivät pääse paraatipaikoille, vääntäytyvät telkkarin ääreen katsomaan kättelyä, tätä supisuomalaista tapaa juhlistaa itsenäisyyttä. Kotimaa!

Suomea arvostetaan kotona ja kovasti myös maailmalla. Joku koiranleuka kysyi, että onko meillä syytä juhlaan! Osa juhlii joka tapauksessa, olipa syytä tai ei. Nälkäiset nuolevat näppejään, kun johtavat poliitikot, varsinkin köyhää kansaa puolustavat, syövät herkkuja heidänkin edestään.

Rauhallinen ja turvallinen – tasainen arjen elämä on lahjoista suurimpia. Joskus se pitkästyttää ja kaipaamme vaihtelua – mutta ellei arki suju, olemme pulassa. Koti on siellä, missä rakkaimmat ihmisetkin ovat. Ei kukaan kuitenkaan pane pahakseen, jos rakkailla on myös seinät ja kauniin kodin sydän. Kaikki tahtomattaan taipaleelle joutuneet kodittomat ovat karmaiseva muistutus siitä, että toisinkin voisi olla!

Minusta poliitikkojen ja päättäjien tulisi kunnioittaa veteraanien hankkimaa itsenäisyyttä ainakin kahdella tärkeällä tavalla. Jokaisella suomalaisella kuuluu olla itsemääräämisoikeus kaikissa asioissaan. Suomen pitää saada päättää myös sen omista asioista, oltiinpa maailmalla mitä mieltä hyvänsä. Kohta nämä arvoasiat ovat muisto vain. Yksi syy on se, että poliitikoilla näyttää olevan päätösten tekemisessä muitakin agendoja kuin Suomen etu ihmisistä puhumattakaan. Globaalia maailmankansalaisuutta arvotetaan niin korkealle, että tälle alttarille annetaan paljon sellaista, johon tavalliset kansalaiset eivät ole voineet tai paremminkin saaneet vaikuttaa. Ettei vain oma koti muuttuisi yhteisöasunnoksi tai vuokra-alueeksi, jossa on lupa levähtää omistajan antamin ehdoin. Ei ole laulaen tullut hyvinvointimme ja turvamme. Toivottavasti se ei mene viheltäen milloin minkäkinlaisiin hankkeisiin.

Tätä itsenäisyyspäivää varjostavat maailman palo sotineen ja mittelöineen, lapsiperheköyhyys ja kohta pilkaksi kääntyvät pisatulokset. Konkursseja on ennätysmäärä samalla, kun ihmiset yrittävät saada apua sotesopasta vaivoihinsa. Päättäjät! Se, joka on ruorissa, kääntää laivaa hyvään tai pahaan. Äkkimutkat voivat kääntyä laivan kohtaloksi: se kaatuu tai ainakin ajaa karille. Lapsetko ovat meidät tähän tilaan ajaneet. Eivät taatusti! Kyllä väärät valinnat ovat olleet korkeasti oppineiden päättäjien käsissä ja harkinnassa. Lapsiperheetkö siis ensisijaisesti maksavat virheet? Ja kaikki muut, joilla ei ole ollut sananvaltaa eikä vaikutusvaltaa tehtyihin töllöntöihin. Turha on nyt laivan kääntajien etsiä syyllisiä. Kuten tapana on sanoa, ei tässä syyllisiä tarvita – vaan Lahtista ja konekivääriä. Rintamalla tehtiin ensisijaiset ja tärkeimmät. Niin pitäisi tässäkin sodassa tehdä. Mitä siis puolustettiin? Suomen rajoja ja itsemääräämisoikeutta, koteja ja niissä asuvia ihmisiä. Miehet heittivät tulevaisuudentoiveensa sivuun, kun lähtivät rintamalle. Isänmaa kutsui! Ottakaa päättäjät esimerkkiä. Oletteko panneet sivuun yhtään omaa henkilökohtaista tarvettanne ja toivettanne, taloudellista etua tai kylkiäistä? Ette ole. Mutta lapsen arjesta olette ottaneet ja otatte yhä. Kuritatte arvokkainta omaisuuttamme.

Suomalainen sivistys on myös suojelemisen arvoinen asia. Laittakaa vain lapset yhä suurempiin kouluihin ja luokkakokoihin. Antakaa koulumatkojen muuttua tunneiksi, jotta lapsilla ei kerta kaikkiaan ole enää aikaa eikä voimia tehdä muuta kuin orjaoppimistyötä. Vaatimukset kasvavat samalla, kun olosuhteet huononevat. Jos vielä saatte molemmat vanhemmat kotoa pois pätkätöihin tai vuorotöihin – oppivatpahan pitämään huolta itsestään. Ei koronaa voi kaikesta syyttää. Toistuva arjen ahdinko nälkäisenä ja väsyneenä pudottaa pisat ja sotkee pasmat. Ja jos perhe ei kykene maksamaan harrastemaksuja ja tarvittavia välineitä, putoaa lapsi syrjäytymisen koleikkoon. Hosumme sinne ja tänne, mutta tulosta ei tule. Yksityiselle ihmiselle sanottaisiin, että pysähdy hyvä ihminen ja priorisoi! Mieti, mikä on tärkeintä ja välttämättömintä. Listan viimeisistä asioista voi karsia vuorotellen, jos on pakko. Miksi tämä ei toimi valtion taloudessa eikä päättäjien päässä. Hosujia riittää! Ja nyt minua pelottaa. Hyväntahtoisena ja avuliaana sekä sydämen sivistyneenä ihmisenä katson syntynyttä tekstiä uskomatta silmiäni. Mikäs minuun meni?

Suomalaiset! Tänä talvena äänestämme itsellemme uuden maan isän, presidentin. Kotoisasta Koivistosta tehty dokumentti paljasti, että hän oli syvästi uskovainen mies. Miten mahtaa olla ehdokkaidemme laita? Niinistö toivottaa uudenvuoden puheessaan Jumalan siunausta. Toivoisin toki, että sama toivotus jatkuisi tulevinakin vuosina. Ilman Jumalan siunausta emme menesty emmekä pysy itsenäisinä! ”Ajat vaihtuvat”! No niin tekevät.