Lähetetty 29.04.2023 Iltasanomat ja Savon Sanomat

KUN SAIRAS ON LUPA TAPPAA

Ihmiset ovat järkyttyneitä Mika Aaltolan isän kohtalosta ja kokemuksista julkisen puolen sairaanhoidossa. Muistisairas tai ei, hänkin maksaa sote-kuluja verojen ja hoitomaksujen myötä. Meitä valistetaan sokerin haitoista, mutta meille ei anneta tietoa siitä, että lääkäri voi yksin tehdä päätöksen kenen tahansa kohdalla ja asettaa hänet elvytyskieltoon. Tämä päätös on kamalampi kuin saattohoitopäätös tai eutanasia. Saattohoidossa huolehditaan kivuttomasta lähdöstä ja eutanasia lopettaa kärsimykset nopeasti ja turvallisesti. Lääkärin määräämä elvytyskielto jättää heitteille pysyvästi. Kun potilastiedoissa lukevat nämä kohtalokkaat sanat, tieto siirtyy automaattisesti toisiin hätätilanteisiin. Äidilläni on elvytyskielto, mutta se on hänen itsensä päättämä ja määräämä – ei ventovieraan ja stressaantuneen lääkärin antama.

Aaltolan isän kohdalla julkisen puolen lääkärin määräys osoittautui hoitovirheeksi, koska tilanne yksityisellä puolella korjaantui! Millaisiin vastuisiin siis kyseinen lääkäri joutuu? Älkää vain sanoko, että ei mihinkään. Ellei vastuuvelvoitetta ole, voidaan syystä väittää, että lääkäreillä on itse asiassa lupa tappaa. Ymmärrän, jos hoitohenkilökunta priorisoi tehohoitoa vanhuksen ja nuoren välillä – mutta neuvottelematta yksipuolisesti langetettu tuomio elvytyskieltona on liian suuri valta lääkärinvalan vannoneellekin.

Lääkäri teki myös toisen merkittävän virheen. Ei voida vedota lääkärin väsymykseen eikä stressiin, koskapa asiantuntijan on osattava hoksata se omallakin kohdallaan. Kuka voi määrätä rääkkääntyneen lääkärin pakkohoitoon ja katkolle loman merkeissä? Työtovereilla ei ole lupa sulkea silmiään silloin, kun näyttää, että korkeaa päätäntävaltaa omaava ihminen ei enää hallitse kokonaistilannetta.

Tavallisen ihmisen elämä kurjistuu ja muuttuu pelottavaksi juuri niiden ihmisten taholta, joiden antamaan suojaan ja hoivaan olemme oppineet luottamaan. Meillä on vielä toivoa, jos uskallamme tehdä tällaiset tilanteet julkisiksi. Enpä olisi uskonut, että iltapäivälehdistöstä onkin tullut laadun tae sairaanhoidossa ja monessa muussa asiassa. Kertokaa, ilmoittakaa ja valittakaa! Julkisella mielipiteellä on vielä merkitystä! Ja yksityisenä mielipiteenä sanon, että en voi käsittää ihmisiä, jotka päättävät valita arjen haasteet ilman Jumalan varjelusta. Lääkäreitä on kautta aikojen kohdeltu puolijumalina, mutta nyt alamäki on pitkällä menossa.