06.01.2024

ILOTON ELÄMÄ

Loppiaisena lopettelemme joulun. Milloin loppuisi iloton elämä? Tarkoitan arkista vaellusta, kun ei ole hauskaa eikä mukavaa vaikka kuinka naurattaisi. Vaan jospa kysymyksessä onkin vain hetkellinen sopeutumisongelma! Seesteinen elämä on tehnyt oharit jokaisen kohdalla. Valittaa se miljardöörikin, kun tuloksesta puuttuu pari kassillista rahaa. Ja onhan näitä iloisia yllätyksiäkin. VR:n lavuaarista valuu kahvia – siis ilmainen tarjoilu kaikille, myös säästösyistä omin eväin matkustaville ihmisille. Ruokavirasto saisi tehdä parempaa yhteistyötä VR:n kanssa – Sampo on paljastunut! Olen ryhtynyt villasukkien varsien tarkkailuun ...

On tultu siihen lopputulokseen, että koko Suomen kansa tarvitsee elämäntaparemonttia. Valtion vaikuttamiseen en kyllä oikein luota. Nikotiinia jahdataan henkitoreisiin ja samalla yritetään vapauttaa kannabis. Alkoholi halpenee ja ruualle harkitaan alvin lisäystä, hintojen korottamista. Tästä tulee pääteltyä, että tulevaisuus ei hyvältä näytä. Valtion päätöksillä lisääntyy pöllyssä eläminen ja tärkeimmän unohtaminen. Salaliittoteoria juu – mitä ne oikein tietävät tulevaisuudesta ja asioiden piilottelun tarpeesta – elleivät nyt sitten yksinkertaisesti vain kätke omia virheitään ja vääräksi nähtyjä päätöksiään. Valtio on sen suuruusluokan organisaatio, että sen turvin kyllä voi kyykistää köyhät – täysin ja yksiselitteisen perustellusti. Jos ette osaa, kysykää Orpolta. En millään ymmärrä, että Italia ja Kreikka porskuttavat, kun suomalaisten pitää kontata koko maailmaa pelastamassa. Miten vaarallisen velkaantuneita me muka olemme, jos toisten valtioiden kassa kohenee vain ihmetellen otsaan lyömällä: tässä nyt vain kävi näin. Painakaa pojat rahaa – tehän sen olette keksineetkin!

Ei ole mitään niin ilotonta kuin kurniva vatsa ja kylmä koti – paitsi tietysti pyssynpiippu otsalohkoon osoitettuna. Tämän takia opettelen taantumista Jumalan sylissä. Se ei ole aikuisen takapakkia, vaan oleellisen etupakkia. Sana opettaa, että ”kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat”. Tuli takapakkia. Nyt katson asiaa eri näkökulmasta: miten suuren siunauksen etupakki mahtaakaan tuoda elämääni vastoinkäymiseen verhottuna. Vastausta odotellessani rellottelen Pelastajani sylissä lapsenomaisen rauhan valtaamana. Jumala, Sinä olet luvannut! Isä, et ole koskaan jättänyt poloista pulaan etkä lupaustasi täyttämättä! Ei kovin naurata, mutta sisältä kumpuaa ilo!