09.09.2023

VARJOJEN MAA

Olipa toimelias yö! Heräsin vahvaan pelon ja kauhun tunnetilaan. Sitten katselin vanhaa, suurta maalaistaloa auringonpaisteessa. Taloon marssi sisään yhtenäinen ihmisjoukko. He eivät vahingoittaneet perhettä, mutta ottivat kaiken, mitä halusivat – hymyhuulin, mutta kylmän määrätietoisesti. Lopulta he aikoivat ehdottaa ehkä talon ostamistakin, vaikka olivat jo ehtineet purkaa siitä puutavaraa. Sitten seurasi toinen aalto. Paikalle rynnisti väkivaltainen ihmisjoukko tavoitteenaan saada ryöstösaalista. Ryöstäjäjoukon johtaja tuli jäljessä ja kuitenkin yllätykseksi esti tihutyöt. Tässä vaiheessa näytettiin, miten ystävät ja tuttavat ottivat etäisyyttä kovia kokenutta perhettä kohtaan. He vieroksuivat perhettä. Lopuksi sanottiin sanat: mitä annetaan, sitä ei ole ollenkaan!

Onko tämä kuva tulevaisuudestamme tai ainakin kuva lukemattomien ihmisten kohtalosta?

Hymyhuulin toimiva ihmisjoukko ottaa pois, mitä haluaa. Talouspolitiikan näkökulmasta se kuvastaisi valtion säästöohjelmaa ja korkojen ja inflaation ja yllätystyöttömyyden seurauksia perheissä. Jotakin annetaan avuksi, mutta se osoittautuu näennäisauttamiseksi. Toisen aallon rosvojoukon toimintaa onneksi rajoitetaan. Ei ihan kokonaan lyödä lyötyä.

Valveuduin myös mahtipontiseen äänettömään lauluuni. Lauloin virren 521 sanoja: oi ihminen mieleesi paina, ei pysy maailma tää, ei kestä ei seiso se aina, vaan kaikkineen pois häviää.

Kysymyksessä ei liene viesti pelkästään ilmastoaktivisteille, sillä opetus tulee esimerkiksi kuudennessa säkeistössä: siis yksinkö jäisit nyt huoleen! Jo katsahda Herrasi puoleen, Hän kaikessa siunata voi.