26.11.2023

ARKISET ASETELMAT

Viikonloppu on ollut niin hiljainen ja rauhoittava, että on ehtinyt nähdä sekoilunsa oikein selvästi. Isomummo ihmetteli, kun seniorisänky ei nouse eikä laske. Eipä tietenkään – kapulapuhelimella! Heikki ei opi yhden pysähdyksen taktiikkaa: ennen ulko-oven avaamista, tarkista, että kaikki on mukana. Minusta on siis tahtomattani tullut ylimäinen puhelimen perästä kiikuttaja. Omissakin mokailuissa olisi tarpeeksi! Montako kertaa pitää ihmisen etsiä silmälaseja, jotka ovat omassa päässä. Monta!

Näillä huolilla on hyvä elää. Jos ei tule suurempia, kiitollisuuden voi lähettää Taivaaseen saakka. Kun lukee ja näkee tavallisten ihmisten kärsimyksiä pakolaisista lapsiköyhyyteen väkivallasta puhumattakaan, vetää hiljaiseksi. Me tarvitsemme niin kovasti viisautta, mutta kun niin harva sitä anoo. Sana lupaa, että jokaiselle pyytävälle annetaan taivaallista viisautta selvitä kiperien kysymysten äärellä. Miksi ihmeessä me jätämme aarteet käyttämättä.

Pyörimme sellaisissa lyhytnäköisyyden ja ymmärtämättömyyden ympyröissä, että oikein harmittaa. Nyt ovat vieneet vanhuksilta voin ja täysmaidon. Tähän ei kahdeksankymppisillä ole mitään ravitsemuksellista tarvetta. Vanhukset syövät jo muutenkin niin pieniä annoksia, että lisäenergia täysmaidosta on ihan tarpeeseen. Sitä paitsi ihmistä kyllä voi kiduttaa viemällä häneltä kaikki tuttua turvaa vievät arjen asiat. Ja maito ja voi kuuluvat tämän ikäluokan ihmisillä juuri tähän turvakategoriaan mausta puhumattakaan. Partiolaiset eivät saa paistaa retkimakkaraa ja vanhuksille kai tarjotaan kohta kauramaitoa ja margariinia. Vaihtoehdoista pitää saada valita itse. Myös vanhuksilla lienee itsemääräämisoikeus, vaikka laitostaminen onkin hutera perustelu moisiin käytänteisiin. Tämä on – ilmastoterrorismia pahimmasta päästä. Mainoksissakin käännytetään, että skippaa lehmä. Kun on skipattu kaikki mielihyvä, skippautuu kohta Mansikin kaverit vastaanpanematta! Hävetään!

Ihan kohta on ensimmäinen adventti. Alkaa olla aika laskeutua joulun rauhaan. Että mistä sitä laskeudutaan ja minne? Kiireen korkeuksista laskeudutaan siihen arjen ylevään lupaukseen, että juuri tänä jouluna alkaa rauhan aika kaiken tarpeettoman ravaamisen ja säntäilyn sijaan. Moni asia joulun rasituksista on valinnainen. Ei ole pakko mennä joukon mukana. Karsi hipleet tärkeimmän ympäriltä ja nauti sitten kaikessa rauhassa siitä, mitä jäljelle olet jättänyt. Huolehditaan lapset ja heidän silmiä kirkastavat jouluilonsa. Oikeastaan muulla ei ole niin paljon väliä – onhan joulun Herra kaiken aikaa keskellämme, jos vain tahdomme kohdata Hänet!

Kun meillä päästiin vadelmapikatorttujen makuun – ehti marmeladi tietysti loppua kesken. Kaksi kypsää päärynää pelastivat tilanteen. Niistä syntyi kaneliripauksen kanssa pandapalasia. Tulipa hienostunutta! Pelataan niillä korteilla, jotka ovat olemassa ja laitetaan hyvää niistä raaka-aineista, jotka kotoa löytyvät. Tässäpä onkin jo yksi hyvä päätös kaikille joulua valmistaville! Ja jos joku uskaltaa väittää, että kuva pandapalasta näyttää kyllä pelottavalta mustalta aukolta – odottakaahan, kun maistatte sitä!