05.10.2023
VALOKUVA-AARTEITA
Eilen vietettiin kansainvälistä eläinten päivää. Lukemattomat koiraihmiset ja kissakansa tietävät tasan tarkkaan, miten merkityksellisiä eläinystävät ovat. Kavereita ja perheenjäseniä! Käsiini osui kaksi tärkeää kuvaa perhearkistosta. Ne voi hyvinkin laittaa osioon: elämäni eläimet, sillä niiden muistokin on pelkkää lämpöä. Ensimmäinen hevosemme oli Peippo, valtava suomenhevonen. Peipon mahan alla voi pienet ihmiset pitää sadetta ja ratsastajan taidot se arvioi painosta. Kun lapsi oli selässä, se notkisti polviaan ja hiihteli hillitysti. Painavampi matkalainen sai jo kovempaa kyytiä. Kun nyt katson ainokaistamme Peipon kyyditsemänä, kostuu silmänurkka. Turvallinen ja täysi yhteisymmärrys ja yhdessäolon ihanuus. Harvoin vaippakansa ottaa ohjat omiin käsiinsä. Kiitos Peippo.
Toinen kuva on Heikistä ja hänen elämänsä hevosesta, vaikka kavion kopsetta on ollut monestakin menijästä. Jouhen Anki , siis Tyttö ja sen varsa olivat kaikkein rakkaimmat. Jos Peippo oli lastenhoitaja, oli Tyttö turva ja vartija. Henriikallekin sanottiin, että jos joskus tulee tilanne, että pihaan ilmestyy pelottavaa ja me olemme kauempana – mene Tytön luo. Tyttöä ei lähestykään kuka tahansa! Se todella vartioi ja valvoi. Vain perheenjäsenet ja muut tutummaksi tulleet ihmiset saivat olla ennakkoluulottomasti olemassa. Oli Tytölläkin yksi heikko kohta. Se ei sietänyt rokotusta. Eläilääkäri sai lähdöt, mutta Heikki hellyttävän luvan pistää. Tytön pää oli omassa kainalossani ja silitellen ja lohduttavia puhellen se otti vastaan pelottavan piikin. Peippoa ja Tyttöä on ikävä!
Eläinystävien ja tuotantoeläinten tilanne puhuttaa kovasti. Varsinkin turkistarhaajat ovat tulituksessa. Olemme etääntyneet niin kauas alkuperäisestä yhdessäolosta eläinten kanssa, että riitaudumme keskenämme. Toiset inhimillistävät eläimet niin, että ne pitää pedata silkkilakanoiden väliin. Toiset käyttävät eläimiä taloudellisen hyödyn saavuttamiseksi joskus jopa häikäilemättömästi. Kumpikaan ei tahdo osua rauhaisaan rinnakkaiseloon eläinten lajinmukaisessa käyttäytymisessä. Kyllä koira mekossa on yhtä irvokas kuin häkkiin tungettu tuotantoeläin. Pesty sika tonkii ja rypee rapakossa, koska se on siitä mukavaa ja lajinmukaista – sanoivatpa ihmiset mitä tahansa!
Eläimillä ja ihmisillä on tulevaisuus ja toivo! Paratiisissa leijona ei saalista eikä kyy hyökkää eikä pistä. Silloin yhteiselo on niin kuin olla pitääkin. Lapsi leikkii kyyn kololla ja leijona syö ruohoa. Rauhaisa ja rakentava elämä eläinten kanssa tarvitsee sekin taivaallista viisautta ja ohjausta. Kaikki saavat olla ja kaikki kukat kukkia omalla tavallaan. Emme etsi hyötyä emmekä itsekästä seuranpitoa. Ja miksi etsisimmekään paikassa, jossa kaikki tarpeemme ovat tulleet tyydytetyiksi.
Vanhempana tyttäremme ratsasti itsenäisemmin. Oli lupa pyyhältää hevosella syksypimeälläkin, kunhan vain välillä kuului laulu isän ja äidin korviin. Meille kasvoi siis musiikaalisten hevosten perhe! Otan tässä nyt vapauden laulaa itsekin aamulauluani: Laula matkalainen korpimaan, laula vaik on synkkä taival vaan... Laula yksinäinen matkamies. Laula, laula, Herra johtaa ties, Vastaa vielä huokauksiinkin – kerran sullekin!
