514

13.08.2024

PÄIVÄKAHVIT

Savolaisittain sanottuna, heitin ”pyönät pannuun”, vaikka toiset vielä jatkoivat päivänokosia.

Tuoreeen kahvin tiuruava tuoksu, lämpö ja kauneus pihakeinussa. On hyvä! Jos ei tässä turvaisassa kiikuttelussa tunne tulleensa rakastetuksi – missä sitten!

Kiikussa kulkee ajatus. Ystävät kysyvät vieläkin, että miten voit viihtyä niin pitkiä aikoja hiljaa istuskellen. Kun vastaan, että en minä vain istu, minä ajattelen – karkaa nauru tai kujeellinen hymy kysymyksen asettajalta. Että ihan ajattelet – sinä!

Tämmöistä tästä kiikuttelusta syntyi. Ympäristöhössötys on siitä hyvä juttu, että se tuo esille ne tosiasiat, jotka Raamatussa on kerrottu jo vuosituhansia sitten. Katselin taas koostetta videolta ja ihmettelin, miksi meillä kerrotaan näistä tositapahtumista varsin niukasti ja kovin kovin hillitysti. Kun Raamattu sanoo, että kolmasosa maasta palaa niin, että ei jää vihreätä hippustakaan – se todella jo palaa tälläkin hetkellä. Kun Raamattu sanoo, että vesilähteet muuttuvat vereksi ja myrkyllisiksi niin, että yksikään elävä olento ei voi siinä elää – sekin tapahtuu jo tällä hetkellä. Hallitsemattomat kalakuolemat ympäri maailmaa todistavat, että vesilähteitämme vaivaa jo sellainen vaara, joka tappaa kalat ja suuremmatkin eläimet. Vihan maljoja kaadetaan jo! Jumala tekee työn hiljalleen, että jokaiselle jäisi mahdollisuus pelastua ja katsoa tosiasioita silmästä silmään.

Sielunvihollisemme keljutusten keljutus on piilotettu siihen, että ihminen vielä viimeisillä voimillaankin vastustaa Pelastajaansa vetoamalla siihen, että hänellä ei ole minkäänlaista tunnesidettä – ei tosin mielenkiintoakaan – Jeesusta kohtaan. Jeesus ei kysele tunteita eikä loukkaannu mielenkiinnottomuudesta. Hän kysyy pelkästään yksinkertaisen ytimekkäästi – haluatko pelastua! Jos haluat, tässä Olen. Yhtälö on ihmisen puolelta yhtä älytön kuin tilanne hukkumavaarassa olevan suhteen. Kun hänelle heitetään pelastusrengas, kysyneekö ja pohtineeko hukkuja, millainen suhde hänellä on pelastusrenkaaseen.

Olympiaohjelma korosti yhteisöllisyyttä ja kaikkien erilaisten ihmisten arvoa ja olemassaolon oikeutusta. Kaikki muut mahtuivat mukaan, paitsi kristityt. Oliko tämä sitä maailman huutamaa tasa-arvoa? Kristityistä saadaan helposti yhteinen vihollinen. Olisivatkohan uskaltaneet pilkata muslimien pyhiä arvoja! Rasismin vastaiset ohjelmat käyvät vessapaperista, ellei kukaan niitä laativista avaa suutaan ja sano, että ei kuulkaas näin.

Uskon todella, että ellen ehdi kuolla – Jeesus todellakin kutsuu minut tuuliin ja pilviin morsiusseurakunnan juhla-arerialle. Kärsimme täällä kovin, mutta Hän tulee ja ottaa omansa pois lopullista pahuutta näkemästä. Kristitty kasvaa matkan varrella. Kun otin ensiaskeleita Herrani ja Vapahtajani kanssa, olin enemmänkin kiinnostunut siitä, että saanko varmasti opiskelupaikan haluamastani opinahjosta. Tunneside ja arvostus versoaa yhteisestä matkasta ja siitä, mitä Jeesus on. Kun pitkin matkaa tulet siunatuksi ja rakastetuksi, valtaa ihmettely mielen kiitollisuuden kanssa.

Voi olla, että pitkiin matkoihin ei enää juurikaan ole mahdollisuutta. Pelastaudu vielä kun on sen verran ymmärrystä, että käsität tehdä sen. Tartu Jeesuksen käteen! Hän hoitaa kaiken muun tästä jutusta. Ei ole kovin suuri kynnys tulla muiden syntisten joukon jatkoksi. Sekin on ylpeyttä, että pitää itseään syntisempänä kuin muut.

Kovasti odotan aikaa, jolloin papit ja saarnamiehet ottavat tosiasiat puheeeksi. Oma mukavuustila ja palkkapussi eivät saa muodostaa estettä sille, että jättää työnsä tekemättä. Ihminen janoaa rakkautta, mutta puhujan luritukset eivät pitkälle kestä. Tarvitaan otetta. Vetäkää Jumalan antamin ohjein ja neuvoin ihminen pelastuksen valinnan eteen ja antakaa Jumalan rakastaa ihminen terveeksi taivaan kansalaiseksi. Mutta kun kukaan ei puhu eikä pukahda siinä pelossa, että tulee loukanneeksi jota kuta lähimmäisistä. Vastustajan keljutusta se on tämäkin meininki – liika häveliäisyys.