548

18.10.2024

HOLE IN ONE

Helmiä lokakuisen arjen keskellä! Täydet pisteet Voimatelin asentajalle, joka laittoi meille DNA- mokkulan ulkoantenneineen. Nyt ei pitäisi pätkiä eikä töpästää. Olipa harvinainen mies: ymmärsi täysin sisustusfriikin tarpeen löytää paikka, jossa johdot eivät särje katselijan harmoniaa. Kiireetön herrasmies! Lounastimme yhdessä – ja hän sai emännän tuikiarkisen paistetun broilerin tuntumaan erityistarjoilulta. Harvoin näkee ihmisen, joka täysin kiireettömästi nauttii perusmauista ja jolla on upeat ruokailutavat. Entäpä sitten isomummon huomioiminen pöytäkeskustelussa. Ihan ällikällä seurasin keski-ikäisen miehen puhetta sukan kutomisesta. Isomummo innostui niin, että meinasi tukehtua riisiin. Oli harvinaisen miellyttävä kohtaaminen.

Tämä vierailija, jolle taitavat jo siiventyngät kasvaa esimerkillisyydessä, oli varmaankin lukenut ja omaksunut päivän Sanan. Jumalan rakkaus meissä tekee meidän rakkautemme toisiamme kohtaan yhä runsaammaksi tiedossa ja kaikessa käsittämisessä, jotta voisimme tutkia ja ymmärtää, mikä milloinkin parasta on. Asennustyö saattaa joskus tuntua puuduttavalta. Mutta kun työhön liittää lähimmäisen rakkauden pienissä teoissa, tulee itsekin ilahduttaneeksi itseään. Ja siinä saattaa käydä niinkin, että isomummo juoksuttaa ovelle uudet kutomansa villasukat.

Eduskunta on julkisesti arvioitu sairaaksi työyhteisöksi, josta joutuu ottamaaan toipumisaikaa sairaslomana. Huono on esimerkki valtion valtaapitäviltä. Pitäisi laittaa koko porukka Voimatelin asiakaspalveluoppiin. Kansalaiset katsovat kauhuissaan keskinäistä riitelyä ja yrityksiä omaksua hyvät peruskäytöstavat. Pyrkyryys ja oman edun tavoittelu pistävät silmään ja synnyttävät kaikinpuolista epäluottamusta. Ja me vain maksamme mukisematta heille korkeata palkkaa! Jolle paljon annetaan, siltä myös paljon vaaditaan. Tämän elämän perussäännön pitäisi pelittää siellä, missä merkityksellisimmistä asioista päätetään. Minusta on ihan liikaa vaadittu kansalaisilta se, että he ehkä taas seuraavan neljän vuoden ajan opettavat uudet tulokkaat pukeutumaan ja puhumaan ja olemaan ainakin julkisesti riitelemättä.

Huomioin häkellyttävän kommentin. Kiovan sotilaallista johtoa edustava ihminen sanoi, että mitä enemmän nuoret kärsivät sitä parempi. Tällä tavalla he karaistuvat ja vahvistut – kuin luonnonpuut, joita ravakka tuuli koulii pysymään pystyssä. Kärsimys ja vastoinkäymiset kyllä kasvattavat meitä, mutta liian suurina annoksia liian pitkään ja muutenkin vaikeina aikoina ne myös katkeroittavat ja saattavat katkaista kamelilta selän. Tämä on ikuinen kasvatusongelma. Miten paljon voi vaatia olematta yltiökohtuuton! Kaikesta vaivasta huolimatta olen jämähtänyt siihen näkökulmaan, että nuorten on opittava käsittämään, että taloudellinen toiviotila ei vain yksinkertaisesti ole seinästä revittävissä. Samoin on lukemattomien muidenkin asioiden kanssa. Jos haluaa tulla rakastetuksi, varmin tapa päätyä tähän, on rakastaa ensin itse pyytämättä ja korvauksetta ilman taka-ajatuksia. Raamattu opettaa, että viisas ihminen – ryhtyessään suureen hankkeeseen – laskee tarkoin, voiko hän selvitä siitä. Näitä laskelmia ja hankkeita sanotaan elämäksi.

Varomaton jalan polvelle nostaminen repäisi perheen nauruun. Pappa, sinulla on hole in one, vaikka et golfia harrastakaan. Naurakaa vain! Olen edelleenkin sitä mieltä, että en pelaa golfia niin kauan, kun vielä osun liikkuvaan palloon.