07.09.2023

SIKAMAISTA

Olemme tottuneet ilmaisemaaan tyytymättömyyttämme ja pöyristystä huudahtamalla, että onpa sikamaista. Possuliini parat! Ei ole sikojen syy, jos ihmiset ja asiat töppäilevät ja aiheuttavat närkästymistä. Miksi juuri sika? Kenenkään mieleen ei tule mutista, että jo on koiramaista tai lieromaista, vaikka kuinka kieroa ja ei toivottua olisi. Siasta on tullut sotkun symboli ilman, että kukaan on kysäissyt, mitä mieltä ne itse ovat tästä arvotuksesta. Jospa jo kohta kuitenkin kasvatuksestamme poistuisi ilmaisu: älä syö kuin sika. Voi sen näet kauniimminkin ilmaista.

Nyt on hevoskastanjasiskolla sikamainen lasku-urakka. Montako niitä oikein on? Piha polkusonnalla ja jätöksiä siellä täällä. Villisiat löysivät siskon metsäkodin pihapiirin ja omenapuun ja sen pudokkaat. Minä siihen, että älä nyt ihmeessä mene satukirjamaisesti luutimaan, että hus sika metsään, vaikka sinulla meidänmarttojen tuunattu luuta olisikin käytettävissäsi. Safarilla opin, että esimerkiksi kenialaiset pitävät villisikaa kaikkein vaarallisimpana eläimenä. He kutsuvat niitä Keniaexpress- nimellä niiden hurjan juoksuvauhdin takia. Ilmeisesti Kenian postilaitos ei pysty yhtä kiitettävään tulokseen. Opas kertoi, että villisiat ovat agressiivisia ja käyvät päälle. Torahampailla saa kamalaa jälkeä aikaiseksi. Viisas väistää! Lohdutti kuulla, että siskokulta ottaa yhteyttä paikallisiin riistaihmisiin avun saamiseksi. No, kun portailla asti pörräävät. Jäävät piirakkaomenat poimimatta.

Näyttää todistettavasti siltä, että lopultakin luonto on päättänyt näyttää kaapin paikan. Uimareita uhkaavat näykkivät kalaparvet, hait saalistavat ihmisiä suoraan veneestä, karhut raatelevat ja sudet syövät. Isokirja kyllä opettaakin, että loppua kohti elettäessä pedot saavat vallan kolmasosaan ihmiskunnasta. En tiedä, ovatko mikrobien aiheuttamat ja viirusten viitoittamat taudit luvussa mukana, mutta kyllä tappajamehiläistenkin kohtaaminen on kamalaa, vaikka kokoluokka on karhua pienempi. Että luontoko antaisi palautetta huonosta kohtelustaan! Osataan sitä meilläkin, jos oikein sikamaisiksi rupeatte. Täältä pesee tulvavettä ja uiskentelevia myrkkykäärmeitä ja alligaattoreita.

”Koira palaa oksennukselleen ja pesty sika rypee rapakossa.” Tottumus on toinen luonto, vaikka ei ihan geeneihin kirjoitettu. Rasismikeskustelu osoittaa ihmisen taipumuksen pystyä vain lyhytaikaiseen parannuksen tekemiseen omien voimavarojensa puitteissa. Tässä sanat ja tuossa teot, mutta ne eivät oikein kohtaa! Omakohtainen ahdinkokokemus auttaa vähän. Jumalan valon paljastama pahuus omassa itsessä pysäyttää ja vakuuttaa ja vaatii tekoihin ja tapojen muuttamiseen.

Kohauttaminen asiassa kuin asiassa kertoo riippuvuudesta julkisuutta kohtaan. Jos nimi ei säännöllisin määräajoin ole julkisuudessa mieluiten kuvan kanssa, luulemme jäävämme unholaan. Kun oikein sanoa paukauttaa tai pukeutuu pukukoodin ulkopuolelta – pysyy julkisuuskuvassa mukana. Silloin ei tule ajatelleeksi, että tulevaisuus saattaa työntää vielä kaiken eteen nieltäväksi. Sitten ne ovat kokonaan toiset kalat ja toiset sikamaiset, jotka tonkivat ja ryöpyttävät ja makustelevat ja päivittelevät. Joutuu syömään vanhaa saastaa, vaikka ei tekisi yhtään mieli. Vakaa ja arvokas ja toisia arvostava käytös ei aina avaa tilaa otsikoihin, mutta pitkässä juoksussa se kantaa hyvää hedelmää. Pois pudokkaista possut ja pahnan pohjimmaiset!