Varmimman vakuudeksi sanon heti, että tämä on aurinkotuoli. Aurinkotuoli! Kun tyttäreni näki teoksen puolivalmiina, kysäisi hän puolihuolimattomasti, että missä ihmeessä te tarvitsette käyttää sankkokäymälää! Joopa joo … No, sisareni sai saman kuvana ja valmiina ilman harsokukkien itämistä ja kasvamista, ja hän siihen loihe lausumahan: että minäpä laitan sinulle kuvan, kun täällä paikalliset Martat ovat jalostaneet ideaa vieläkin paremmaksi. En kyllä ala. Näkivät varmaan molemmat sielunsa silmillä, että nyt vipattaa alahuuli ja jatkoivat: että ihan hieno ja kiva. Luovuudessa otetaan aina riski joutua naurunalaiseksi. Olen itse aina pitänyt luovuuden harjoittajien puolta naurettavuuteen saakka. Pikkuinen oli vääntänyt vaippaan niin ison kakan, että aikuisia nauratti. Kiirehdin siihen puolustamaan: että ei saa nauraa, se on pienen ihan itsensä tekemä!

Lupasin kertoa papusadosta. Ette varmaan olisi odottaneet saavanne näin pikaisia kuulumisia, onhan vasta puolivaihe toukokuuta! Näin kuitenkin kävi. Kylvin pikkuruukkuihin kymmeniä pavun siemeniä, joista vain yksi – ihan totinen tosi, vain yksi iti. Mutta se kasvoikin sitten ihan kunnolla kaikkien muidenkin edestä. Heitin sille vettä ohi kulkiessani ja kiinnitin huomion varsinkin hajuherneisiin, sillä ne ovat iiihania syksyyn saakka. Koska kodinhoitohuoneen tilat tarvittiin muuhun, päätin siirtää kasvustot pation pieneen kasvihuoneeseen. Ja arvatkaapa mitä? Siirtäessäni omaa Jaakonpapuani karaistusmatkalle ällistyin kasvin touhukkuutta. Kasvi oli kaikessa hiljaisuudessa kasvattanut valmiiksi ison kasan leikkopapuja, hienoja ravintola-annoksen leikkoja! No nyt kysyn, että voitteko panna paremmaksi? Meikäläinen syö kesän ensimmäisen papusadon ennen toukokuun loppua – kodinhoitohuoneen sadon! Ja sitten maan kamaralle. Seuraavat kylvän kasvulaatikkoon ja aloitan siis ihan kaiken alusta. Mutta onhan tässä aikaa ja joutilaalla jotakin!

Perunajutut jo osaankin. Viime vuonna perunasato onnistui hyvin kasvulavalla pelkän paksun kuivikekatteen alla. Avomaan kurkut kärventyivät niin, että halvemmaksi olisi tullut ostaa ne kymmenen onnistunutta! Raparperistä en tiennyt, että missä laatikossa sen kuuluu kasvaa, joten siitä tuli kasvimaan juurettomin, mutta yhä hengissä sinnittelevä sissi. Rhodot saavat taas kahvinporonsa ja lukemattomat purkit kukkansa. Voi ihmeellistä, miten ihanaa ja kaunista! Ja tämä kesä näyttää varmaankin, mitä Heikin mielikukille tapahtuu. Olen tilannut ja hoitanut hänelle jo kaksi kesää unikoita sekä monivuotisina että siemenestä. En saa yhtään kukkaa kasvamaan! Mutta onhan hänellä se yksi – ja taatusti täydellinen. Kasvimaalle kaikki vaan, se saa huolet haihtumaan!

Jaa tämä sivu