Sellaisena päivänä, kun kuluneiden ja loppuun ajettujen rintaliivien kaarituki tunkee puseron kaula-aukosta ulos, ei enää haluasisi kuulla, että palvelualojen työntekijöiden palkka ei riitä tavalliseen ruokaan! Ei naurata! Uudet liivit maksavat maltaita kunnon pusch-upeilla – ja rikkoutuvat ne liivit palvelualoillakin! Tarkoitukseni on sanoa, että paikattavaa puutetta on vaikka millä mitalla.

Tällaisessa viitekehyksessä tuntuu sopimattomalta keskustella siitä, sopiiko pitää kasvisruokapäivä vai ei. Näyttää siltä, että suuri osa suomalaisia pitää sellaisen päivän, minkä sattuvat saamaan kolikkopussin ja pullonpalautuksen rahoilla. Tässä maailmassa on niin paljon asiantuntijoita, että kyllä kaikille riittäisi, ellei joku ottaisi itselleen sekä omia että varastettuja.

Meillä on palattu ruokajuurille jo aikoja sitten. Jos saamme perunaa, porkkanaa ja sipulia ja ehkä kermatilkan – syömme yllättävän hyvin. Perunavelliä sipulilla ja kermalla höystettynä, paahtimessa lämmitetty ruisleipä ja alkupalaksi kylmää porkkanaraastetta. Jos oikein komiasti lautasta kopistellaan, keitetty kananmuna täydentää proteiinit. Samalla tavalla käy kaurapuuropäivänä. Puuron kanssa lasi maitoa kruunaa kaiken. Vaikka ruuan ammattilainen olenkin, olen jo pitkään kuisaantunut kuin Loot Sodoman ja Gomoran kaduilla kulkiessaan. Mihin ihmeen hienosteluun me tarvitsemme kaikkea tuontitavaraa ja eksoottista suuhun pantavaa. Veriappelsiini on ihana, mutta muu on mennyt överiksi. Ja ihan pähkähullua: jos ei ole varaa aitoon, syödään tekojuttuja tai vaihtoehtoisesti aidonoloiseksi kyhäeltyjä vegaaneja vaihtoehtoja. Ihan posketonta puputtamista ja altistamista itsensä ja ystävänsä väärennetyille elintarvikkeille ja niiden vaaroille. Jos jostakin pitäisi aloittaa ruuan vihervaikutus ilmaston suhteeen, niin tästä. Ei hampurilainen ole roskaruokaa vaan levästä kehitetty mäti, joka tuodaan maailman toiselta puolelta!

Kuulkaa hyvät ystävät. Nyt on viimeinen aika opetella vanhat hyvät ruuanvalmistustaidot, joissa ei paljon mistään tehdään kylläisiä ja tyytyväisiä ruokailijoita. Ruoka tulee kallistumaan ja kaikkea, mitä haluaa, ei välttämättä saa eikä siihen ole varaa! Kahvi on lippulaiva: pakkauskoko pienenee ja hinta kallistuu. Mielummin uunipuuroa marjojen kanssa kuin unelmia ja kyyneleitä olemattoman pihvin kanssa.

Paras juurille palaaminen on ruuan siunaaminen! Jeesus siunasi ja jakoi, siunasi ja jakoi. Ja evästä riitti kaikille ja jäi ylikin. Kokeile, ellet usko. Siunaaminen lisää ruuan määrää silloin, kun sitä on liian vähän. Joskus, kun talous on tiukalla, yletän siunaamisen ruokapöydästä myös jääkaappiin: Herra enennä ja auta. Jääkaapissa on pitkään ollut muutakin kuin valot! Siunaaminen takaa myös sen, että ruoka ravitsee elimistöämme siinä kaikesa mitä tarvitaan. Jos ei ole kuin jauhoja ja vettä, antaa puuro kuitenkin siunausten saattelemana meille tarvitsemamme. Ja yksi tärkeistä siunaamisen antamista avuista on tämä: siunattu ruoka ei ole terveydellemme vaarallista, vaikka siinä jotakin epämääräistä olisikin. Siunaaminen on Jumalan hyvän saattelemista kaiken elämän avuksi, myös ruuan! Jumalan Sana toteutuu: jos he syövät jotakin myrkyllistä, se ei heitä satuta. Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme.

Jaa tämä sivu