Kansainvälisyyskasvatus ennen vanhaan alkoi nuorten kirjallisuuden mystisillä nimen etuliitteillä: Mr. ja Mrs! Lukijalla ei ollut minkäänlaista hajua, mitä ne tarkoittivat, mutta tunnollisesti ne muristiin tai lueteltiin kirjain kirjaimelta ennen suomennetun nimen sanomista. Joskus oli sellainenkin, kun Miss ja Sir. Ei se ole mikään sir, vaan sööör, höperö!
On niitä muunkinlaisia muistoja. Isomummo intoontui kertomaan koulumatkojen kauhuista. Koulumatkaa oli esikauppalan alueelta keskustaan yli viisi kilometriä. Samaa auraamatonta sohjon sekoittamaa tietä ajoivat sotapojat tankilla. Tule tyttö kyytiin, ei myö pahhaa tehä, pääset vähemmällä. Ei tullut tyttö sellaisen härvelin vietäväksi. Metsään oli juostava sydän hakaten paksuun lumeen kahlaamaan ja koulusta myöhästymään. Puupohjaiset paperikengät eivät olleet ihanteellisimmat jalkineet, mutta opettaja sanoi, että se, joka myöhästyy, on lähtenyt liian myöhään matkalle. Villiintyneet koiralaumat olivat arvaamattomia. Onneksi ne kuitenkin rähisivät useimmiten keskenään, riitelivät jostakin rotanraadosta tai johtajuudesta. Kouluateria oli kattava: kaksi pientä ruisleivänkannikkaa ja suolaa siroteltuna päälle. Kotimatka kannatti valita toisin, luvattomasti tietenkin. Junarataa pitkin harvoin kohtasi pojankoltiaisiakaan, jotka työnsivät sammakonkutua takin kaula-aukosta mieltä lämmittämään. Pienempi paha oli yllättävä junantulo kuin muut haasteet jokapäiväisellä matkalla. Tärkeintä oli, että pääsi kouluun ja oppimaan! Isomummojen aikaan ei muuten tunnettu käsitettä välineurheilu. Urheiluvalmentajan tytär osallistui koulun yleisurheilukilpailuihin Amerikan avustuspapetista tulleella silkkimekolla!
Intoontuuhan tässä väkisinkin! Oli anteeksiantamatonta kääntää tyttöstä väkivalloin kuperkeikkaan koko luokan katsoessa tirskuen sivusta. Paukku pääsi, kuuluvasti hajuefektien saattelemana. Häpeätä on pitänyt kantaa koko loppuelämä, vaikka kuperkeikkojen tekeminen on sittemmin onnistunutkin. Joku psykologi olisi voinut tehdä loppuelämää liippaavia tulkintoja. Te käytätte hajuvettä aivan liikaa peittääksenne epäonnistumisianne! Ja toinen juttu. Miksi ihmeessä pullukkuus saa toverit katsomaan kumppaniaan ihan tavattomasta näkökulmasta. Minulla oli oikein nätti liivihame, mutta pojat sen vaatteen etulappu sai siihen maailmanaikaan villiintymään: Tuijalla on tissit, sillä on tissit ja ruudulliset tissiliivit... Vaaroja ja vauhdikkaita käänteitä on ollut aina. Nykyistä alakoulua vastaavana aikana Risto käski tulla syksyiselle rannalle naimaan. En tosisesti tiennyt, mistä mahtoi olla kyse, varsinkaan sen jälkeen, kun lupaa pyydettäessä huudettiin sekä koulussa että kotona. Sen muistan, että samainen Risto piirsi piirustustunnilla kaikkien muistavan työn. Kuvaa ei kukaan muista, mutta nimen kyllä: särkyneet munat!
Jokaisella sukupolvella on kokemuksensa. Tapakasvatuksesta kiinnostunut tyttäreni seisoi koulun ulko-ovella. Siihen tupsahti Sir Rehtori. Hetken siinä vaiti seisottuaan sir rykäisi ja sanoi no. Sinnikäs Miss Tyttäreni katsoi sirtä silmiin ja kommunikoi useammalla sanalla: isä aukaisee minulle aina oven!
Jaa tämä sivu