ISOMUMMO erosi kirkosta! Hän päätti ryhtyä huutavan ääneksi erämaahan ulkopuolelle leirin. Mitä ihmettä, kohta ysikymppinen ihminen? Johannes Kastajan päivä jää erikoiseksi päiväksi koko perheen historiassa.

Viitekehys on tämä. Iäkäs äitini on kuluttanut kansankirkon penkkiä koko ikänsä. Samaa penkkiä käytti hänen äitinsä sunnuntaista ja tapahtumasta toiseen. Kirkko on kuulunut perheeseen: ei muuten olisi ollut mahdollista jakaa aikaansa ja vaivaansa vuodesta toiseen jatkuneen pienryhmätyön merkeissä. Kun äiti muutama vuosi sitten yritti lopettaa ryhmän vetämisen, hän kirjoitti hyvin perustellun erokirjeen kirkon johtavalle työntekijälle. Varmuuden vuoksi hän rukoili: Herra, jos tämä työn lopettaminen ei ole Sinulle mieleen, revi ja rytistä tämä kirje äläkä anna sen mennä perille. Kului muutama viikko ja äiti sai kirjeen postilaitokselta: Pahoittelemme! Tämä on ensimmäinen kerta postin historiassa, kun sama kirje tulee sekä revityksi että rytistetyksi. Palautamme täten palaset ja pyydämme teitä ystävällisesti tekemään uuden postituksen. Uutta postitusta ei tehty. Ne ryhmän jäsenet, jotka ovat vielä hengissä saavat äidiltäni toistuvaa puhelinpalvelua virkistämisen armolahjan muodossa.

Mikä siis oli viimeinen mitan täyttävä pisara? Seuraamme tarkasti kansankirkon kipuilua ja tekemisiä. Kaikkea ei voi millään hyväksyä. Mutta kirkkoon kuuluu monia aitoja Jeesuksen seuraajia ja perheen rakkaita ystäviä. Ei ole helppo juttu sulkea ovea. Eihän tässä tietenkään tehdä eroa ihmisistä, pelkästään instituutiosta, jonka arvoihin ei enää voi julkisesti sitoutua. Miten sen muotoilisimme! Kirkko on nyt kulkenut niin pitkälle tietä, jossa se kieltää ja piilottaa tärkeimmän agendansa – Jumalan muuttumattoman Sanan, että on hengellisesti vastuutonta olla hiljaa. Jos kirkko on meille ensisijaisesti häiden, kasteen tai hautaan siunaamisen tyyssija, olemme kaikkia muita surkuteltavampia. Kirkko on hengellisen hyvinvoinnin työkalu Jumalan ohjauksessa ja Sanan valossa. Kirkko ei enää luota Työnantajansa – Kaikkivaltiaan Jumalan täydelliseen tietoon ihmisestä.

Vaikka laumasta lähtee lampaita, Paimen pysyy paikallaan jokaisen ihmisen rinnalla. Kerro Herra, mikä on minulle parasta. Herra, pidä minusta huolta harmaahapsena kuin silloin nuoruusvuosina, käsi kädessä. Kiitos Herra, että Taivaan vilja kypsyy kaikkialla, hämmästyttävissäkin paikoissa. Mikäs tässä, korjuuaikaa odotellessa ...

Jaa tämä sivu