VATKATTUNA EI VAIVATTUNA! Tämä on perheenhenkilön vispipuuro-007. Lapset rakastavat ja aikuiset santsaavat. Vispipuuroa tarjoillaan liian harvoin, koska sen tekemistä pidetään aikaa vievänä – ja se taas johtuu vanhoista ja piintyneistä ohjeista. Jäiset marjat kattilaan veteen. Kiehautus. Marjoja voi listiä lusikalla laitaa vasten niin, että keittoaika lyhenee minimiin. Sekaan mannasuurimot käsivatkaimella. Pari hämmennystä ja hetken haudutus ilman sähköä kattilan kannen alla. Vatkataan tulikumana. Kestää 10 minuuttia eikä tarvitse kannneksia hankeen eikä jäähdytellä muutenkaan ikkunalaudoilla … Marjojen kuoria ei siivilöidä pois, sillä ne ovat kymppikamaa suolistolle. Riemullinen ruoka tai välipala kylmän maidon kanssa!
Sain taas opetuksen huolehtimisen kulttuurin turhuudesta. Jumala muistuttaa. Kannoin taakkaa lääkkeen loppumisesta. Purkki kilahti tyhjää juuri samana päivänä, kun tarvittavat rahat tilille. Kovasti on tiukassa tuo luterilainen tapa kantaa huolta ylpeästi muka vastuuta kantaen. Vain vastuullinen ihminen huolehtii tulevan viikon tarpeista. Vielä mitä. Jumala on kaiken Herra ja ajoituksen Mestari. Tulisipa aika, jolloin puhuttaisiin pyhästä huolettomuudesta Herraan turvaten. Älkää murehtiko, mitä söisitte tai pukisitte päällenne … On se kumma, että monissa asioissa minuakin tituleerataan huithapeliksi, mutta siinä missä pitäisi olla tositointa, epäonnistun aina vain uudestaan. Sekin on sääli, että turha huolehtiminen menee ihan hukkaan! Kiitos Herralle kärsivällisyydestä lastansa kohtaan. Tämä taisto lisää uskoa sekä määrän että laadun suhteen!
Kuulkaa! Siinä, missä kunnat vasta suunnittelevat sähkön säästöä tulevana tammikuuna, vanhukset jo säästävät pöpperöiden pimeässä tapaturma-alttiisti. Kannustaisin lapsia ja kotihoitoa lukemaan vanhusten huonelämpömittariakin, että eivät ihan hampaat kalisten pidä huolta sähköyhtiöiden tilin karttumisesta. Niin se vain on. Siinä missä toiset vasta puhuvat lämpimikseen, vanhempi väki toimii. Kertokaa nyt kuitenkin sekin seikka, että kyllä led-valoa voi ja pitää polttaa jo turvallisuudenkin takia ja varsinkin silloin, kun oma koti on se ainut ympäristö, jossa ollaan ja toimitaan!
Meillä on isomummon kanssa yhteinen iloitteluhetki. Varmistetaan, että mahdollisuuksien mukaan katsotaan aina eduskunnan kyselytunti. Tunteet vaihtelevat myötähäpeästä vihastumisen kautta makeaan nauruun. Kansan esimerkki-ihmiset panevat parastaan. Kohennettavaa kyllä löytyy. Kokouskäytänteiden soisi juohevoituvan ja turhan nokittelun poistuvan asiapuhumisen tieltä. Mutta ei. Kansanedustajat kysyvät kerta toisensa perään tismalleen samaa asiaa itse kunkin laaditun sanakäännevyyhdin kanssa. Monta asiaa tulisi hoidettua ja puhuttua, jos eivät saisi käyttää esiintymisaikaansa saman jauhamiseen. Ja kun koulussa opettelemme hyviä tapoja, poliitikot nakertavat puheenvuoroissaan työtovereidensa tasoa ja taitoa. Entäpä jos nuorisomme ottaa oppia. Valehdella saa ja varastaakin, jos ei jää kiinni. Hauku toista aina, kun mahdollista tai mollaa muuten vain, ovathan nyt vaalitkin tulossa. Puhu tarkasti se puheaika, jonka voit tuoda itseäsi esille ja tarkista, että tukka on hyvin ja kallis älykello näkyvissä. Esiintymistaidon osa-aikaisena antaisin ohjeistusta myös sepaluksen kiinni olemisen jatkuvasta tarkistamisesta, kollegalle sipattelusta, kännykän räpläämisestä ja salissa kuljeksimisesta. Kaukaisuuteen unohtunut ajatteluhetki näkyy ruudussa muuten tosi hyvin!
Pitkäänhän tämä menikin motkottamatta. Mutta kyllä mitta tuli täyteen, kun uutisissa kerrottiin, että seurakuntavaalien merkkiteemaksi on noussut metsien hoito ja suojelu. Kyllä on seurakuntien alkuperäinen agenda hävinnyt pusikkoon puiden kustannuksella. Kunhan ei nyt vain nähtäisi vielä puujumalanpalvelusta, jossa halataan eteen osunutta runkoa ja kohotetaan riemuhuuto hiilinielulle. Sivuraiteilta löytyy yleensä päämäärätön pöpelikkö! Ihmiset eivät arvosta sellaista instituutiota, joka pyrkii asiansa hoitamisen sijaan miellyttämään ja tekemään kompromisseja. Vanhemmat jättävät lapsensa kuulema kastamatta merkittävissä määrin. Juu! Kansa kaikkoaa, mutta klapit tekevät kauppansa. Metsäseurakunnat saattavat ajan kulussa muuttua keloseurakunniksi!
Jaa tämä sivu