Nyt tuli valinnan vaikeus. Päätin kuitenkin laittaa aloituskuvaksi olohuoneen mustan aukon, joka röyhtäilee valokuplia. Ollaan siis ajan ja äärettömyyden hermolla. Loppuun laitan kuuranruusut! Nyt on jo pakko myöntää, että kukkien ihana aika on ohi tältä erää. Toukokuussa tavataan! Lunta kehiin, kunhan ei puske ihan tupaan sisälle. Näillä molemmilla aiheilla on yksi yhteinen tekijä: molemmat tuottavat vaikeissa, jopa ankeissa olosuhteissa jotakin kaunista toisten iloksi. Pakkasenpuremasta huolimatta, mustan pelon keskeltä – olkaapa hyvä ja nauttikaa! Ja sitten yhteenveto. Arto Nybergin haastateltavista yksi latasi kunnon motolla: Älä elä pelkästään tappaaksesi aikaa, sillä katsohan, aika kyllä tappaa sinut!

Näistä virkistävistä havainnoista jatkaakseni … Toinen voi olla vaikka kuinka kauniin tekijä ja toinen silti hyvän teurastaja. Eikä sitä aina edes huomaa. Heikki avautui apteekkarille: aina kun alan herkistellä, vaimo sanoo, että nyt olis taas aika tarkistaa tyroksiiniarvot. Että on tarkistettu, on. Laitetaan vain purkkia pussiin. Jaahas – kun sitten molemmilla takkuaa, on otettava paussi ja katsottava, kumpi oli oikeassa. Heikki halusi saappaat pitkillä kahluuvarsilla. En kerro miksi. Kylmä vesi kyllä tekee tehtävänsä ja ajaa routivan jalkavarustuksen lämpimään. No ehdokas löytyi. Pahaksi onneksi mainoskuvassa oli vain yksi saapas ja lähetyseränä merkintä yksi. Ei kai ne näitä yksitellen myy? Ei tietenkään. Se tarkoittaa paria tai pakkausta. Niin mutta tässä lukee yksi kappale! Mutta eiväthän ne voi tietää tai arpoa, kumman jalan saappaan lähettävät … Ei kai, mutta minä chättään. Et varmasti! Tilaat ja katsotaan. Nyt on paketti avattu: kaksi tuli, yksi molemmille jaloille.

Ruotsalaisia, 16 vuotta täyttäneitä nuoria kopsautetaan kaikkia kirjeellä. Pyytävät mukaan osallistumaan ja oppimaan aseetonta maanpuolustusta kriisiaikoina. Kaikilla 16-70 vuotiailla on velvollisuus osallistua maanpuolustukseen tavalla tai toisella! Pelottava kutsu juuri tähän maailmanaikaan, mutta hyödyllinen oppi kaikkia aikoja ajatellen. Minusta ei olisi yhtään paha juttu, että vapaavalinnaiset oppiaineet tänä keväänä opettaisivat ensiapua, selviytymistaitoja ja varautumista, siivilipalvelustehtävien sisältöä sadan aikana! Itse asiassa näistä jutuista juuri pitäisi peruskoulussa jo puhua pakollisena oppiaineena. Myöhemmin sitten armeija ja siviilipalvelu monipuolistavat ja lisäävät näitä tärkeitä tietoja ja taitoja. Eikä tähän aina sotaa tarvita. Mummo voi olla marikossa ja koira karussa. Pitäisi tehdä nuotio – mistä sytty, mistä puut ja tuli! Kaveri kaahasi pyörällä kahelikkoon, antaas olla, miten se ambulanssi oikein kutsutaankaan paikalle …

Ilo tulee, kun sille antautuu! Tanssi mummo, tanssi. Se on niin ha ha hassua! Ei kihtijalalla voi. Kyllä sinä aina voit. No jaa, mitenkäs se ripaska menikään. Laitetaan kaksi nojatuolia vierekkäin. Mummo menee väliin ja ponnistaa käsillä jalat ilmaan. Pankaas musiikki kovemmalle, että mummokin kuulee … Ka linka, ka linkka …. Saa sätkytellä mukana.

Jaa tämä sivu