Pöytäpyyhettä sanottiin ennen vanhaan tiskirätiksi. Vanhasta kalsarinlahkeesta sekin on kehittynyt trendityövälineeksi hienoihin keittiöihimme. Harmaan ja ankean aamun aloitukseksi tyttäreni paiskasi puhelintani tällä tiskirätin toivotuksella: huoneet täyttyköön ilolla ja onnella, ikkunat auetkoon mahdollisuuksille. Kiitos. Riemukiitos! Eipä taida olla mitään niin pientä ja vaatimatonta etteikö sitä voisi valjastaa hyvän nosteeseen. Laitettaisiinko pölyimuriin teksti: puhaltakoot lämpöiset tuulet. Entäpä vispilä: paakut pois matkaltasi tasaisempaan huomiseen. Veitsi: teräviä huomioita sijoituskohteisiisi. Täkki: pesä se on pienikin pesä kylmää karussa ollessa! Takki: kestää vastatuulta ja sateen piiskausta. Hammasharja: viisas veto valloittavaan hymyyn!

Tämän päivän Sanassa oli ote Mooseksen kirjasta. Siinä kerrottiin kansalle, miten he voisivat elää turvassa ja rauhassa omassa maassaan – ja jossa riitäisi syötävää ja hyvyyttä kaikille. Jumala asetti ehdoksi Hänen käskyjensä tottelemisen! No, me emme tottele yhtään käskyä eikä niitä saa enää nostaa esille missään asiassa tai kohteessa. Käskyt on piilotettu, niitä ei kukaan tahdo muistaa tai tietää puhumattakaan tottelemisesta – ja siksi me elämme kaiken kamaluuden keskellä rauhattomina, tyytymättöminä ja peloissamme.

Katselen pihapenkalta lehtisateen keskeltä esiin kukkivia ruusuja – siis vielä tähän vuodenaikaan. Osaisinpa kukkia ollosuhteista huolimatta! Karun kova ja ravinteeton penger. Kylmä yö. Syksyn lehtien saatesanat kaikelle lämpöiselle ja kesäkauniille. Herra! Anna minun kiinnittää katseeni Sinun lahjoihisi ja antamiisi mahdollisuuksiin. Nosta esiin kiitosmieli, turvamieli, pelastusmieli! Minulla on tyhjät kädet ja odottava lapsenmieli. Sinulla on Kaikkivaltiaan rakkaus epätäydelliseen lapseen ja paljon paljon lahjoja jaettavaksi Taivaan varastohuoneista!

Jaa tämä sivu