Muna päivässä pitää kirveen loitolla. Tällä tavalla ihminen on lohduttanut ja rohkaissut toista luotua pitämään henkensä ja toimittamaan tehtävänsä, ihmisen suunnitteleman tehtävän. Puhun kanoista. Ja samalla kiitän kotkottajia kananmuna-lahjasta! Sillä nyt on aikoihin eletty. Mieheni on mestarimetsästäjä, mitä halvennettuun lihaan tulee. Kauppareissulta tuli soitto, että otanko, kun on 30 % alennus naudan sisäfileestä. No ota ihmeessä, nam. Kauppakassista ei kuitenkaan löytynyt kyseistä pakettia. Siinä seisoi mies lipoen suupieliä ja kuviteltua herkkua. Voitko kuvitella, että naudan sisäfileen hinta on yli 70 euroa kilo. Sille paketille olisi jäänyt hintaa vielä 50 euroa. En siis ottanut, koska tuo summa oli tarkoitettu kaikkiin ostoksiin! Jaaha. Hiljainen mielipahan hetki menetetyn herkkuaterian takia!
Katson aktivistien spraypurkkia silmästä sihureikään. Uskalsinpa edes puhua naudan sisäfileen syömisestä. Ja pelkäksi puhumiseksihan tuo jäikin! Eläinten- ja luonnonsuojelemisesta on urheilun tavoin tullut nykyihmisen uskonto ja näennäisapu. Ei näytä eläinten eikä luonnon huono hoito tokenevan meihaamisestamme huolimatta. Urheilun tuloksia autetaan terapialla ja luvattomilla apuaineilla. Mitä urheilua se semmoinen on! No, kuluu aika ja unohtuvat hetkeksi murheet, kun huutaa tsemppihuutoja nielurisoja tuulettaen. Näennäishyvinvointia tarjotaan monesta tuutista. Puuhalaus sai minut oikein surumieliseksi. Milloin on päästy niin pitkälle, että luotua kunnioitetaan enemmän kuin Luojaa. Kyllä se vaan on niin, että apu meille tulee Herralta, joka on tehnyt taivaan ja maan. Sitä sopii pohtia, kun korjaa kaarnan raapimuksia kasvoiltaan halailuretken päätteeksi.
Mutta nyt pääsivät unohtumaan munat matkasta! Minun piti kertoa ilouutinen. Neljän hengen loistoateria on kokonaan kanojen ansiota. Kymmenen munan sekoitetusta, ranskalaisesta munakkaasta ja kolmesta pussista halvimpia vihannessekoituspusseja syö nelihenkinen perhe ruhtinaallisesti noin neljän euron kokonaishintaan. Ravinteet ovat just eivätkä melkein. Vain vähän C-vitamiinia tuoretuotteesta ja leipää kokojyväviljasta. Hieno ja hyvänmakuinen homma.
Suuret sähkölaskut ovat jo avanneet tien maksuhäiriöihin ja sitä rataa ulosottoihin. Samaan aikaan kunnissa palavat valot pitkin metsää pururadoilla, vaikka hämärä vasta laskeutuu. Enkä usko, että paikalliset vainajatkaan panevat pahakseen energiansäästöä hautausmaan valomäärää vähentämällä. Eikö voisi ajatella, että kunnissa autettaisiin totisesti toimeen pannuilla säästötoimilla niitä, jotka apua tarvitsevat. Kyllä jokainen voi pinkoa pitkin pururataa otsalampun valokeilassa! Ja jos valtio voi antaa telakoille miljoonien lainaa ja apua, eikö se voisi antaa Närpiöönkin, että suomalaiset saisivat syödä kotimaista tulevana talvena ja jatkossakin. Tomaatit kuuluvat kuulkaa huoltovarmuuteen! Näin se on nähtävä.
Jaa tämä sivu