674

26.03.2025

RISUKASA-ARMOA

Risukasaan paistava aurinko on sanontojen ja kokemusten legenda. Ensin on kuitenkin maltettava olla itse kasassa, jossa toivottomuus asioiden tilasta työstää ihmistä. Vasta tämän kokemuksen jälkeen on valokokemuksen vuoro. Ihana asia, että se ei kuitenkaan jätä tulematta. Ne meistä, jotka ovat istuneet kasatuomionsa, ovat juuri heitä, joita itse risuläjässä istuessamme tarvitsemme eniten. Auringon paahtama lohduttaja on huono lohduttaja: häneltä puuttuu kokemus ja siksi hän jakelee neuvojaan karrelle palaneesta, kovasta ja elottomasta maasta. Risukasaterapian läpäissyt ei neuvo eikä syyllistä. Risukasa-armon saanut tietää, että parasta on ihminen, joka sanoo, että kuule, tässä minä olen, sinua varten! Tällainen ajan anteliaisuus saa aikaan kiitosta Jumalalle. Kiitos, että olet – Jumala sinua siunatkoon.

Ei pääse sellainen sana ja oivallus julkisuuteen eikä varsinkaan niiden suuhun, jotka voisivat arvovallallaan asiaan vaikuttaa. Koko vihreän liikkeen asia ja agenda on eheyttämisessä ja ennallistamisessa. En tiedä, miten pitkälle menneisyyteen meidän on mentävä, mutta tässä ollaan eikä paljon muuta voida. Kissa on vieraslaji ja niin on lupiinikin sillä erotuksella, että vielä ei ole pakko laittaa lupiinille pantaa. Kuka voisi selittää minulle, miksi ihmisen eheyttämishoitoja pitää lailla vartioida! Ketään ihmisistä ei pakolla ehjätä eikä ennallisteta. Mutta ehdoton kielto jonkun hoitomuodon käyttämiseksi ja tarjoamiseksi työkalupakista herättää huomiota. Joka ei halua hoitoa ei valitse sitä! Emmekö toimi samalla tavalla muidenkin hoitojen osalta. Ei syöpähoitoakaan ole pakko ottaa. Ellemme ole vaaraksi itsellemme tai muille, pakkohoitoa ei ole mahdollista valita. Mikä sukupuolisuudessa tekee sen niin ihmeelliseksi osaksi ihmistä, että vaadimme järeitä keinoja sukupuolisen biodiversiteetin säilyttämiseksi. Hoitomuotoihin sitä vaihtelun ja valinnan varaa tarvitaan ja järkeä ja sydäntä. Minulla on kokemusta. En saa oikeutettua korvausta pakolliseen diabeteslääkitykseeni, koska yhteiskunnan pykälien ja pumaskojen mukaan en ole tarpeeksi sairas. Hankittava se lääke kumminkin on, koska muuta vaihtoehtoa hoitooni ei ole. Minä niin tarvitsisin ehjäyshoitoa ennallistuakseni elämään. Milloin on minun lakini vuoro.

Ja missä muuten ovat ne lait ja asetukset, joilla kielletään sellaisen ihmisen valitseminen luottamustehtävään, jolla on rankka rikosrekisteri. Ja tällaisia ihmisiä ovat muun muassa lasten seksuaaliset hyväksikäyttäjät ja raiskaajat, vaikka eivät sitä ihan sarjatyönä tekisikään. Tulevien vaalien ehdokaslistoilta tipahtaisi jokunen ehdolle asettuja. Ja jäisipä muutama taksikin ilman kuljettajaa. Eikö tällainen asioiden tila kerro kamalia yhteiskunnastamme. Mutta me puhumme ja huushollaamme puuta heinää. Ja loput elävät äänenvoimakkuuden ja kyynärpäätaktiikkojen maailmassa etsimässä agendaa, jonka kaiken järjen ja järjestyksen perusteella voisi jättää huoletta löytämättä. Sisäministeriä syytetään kristillisen maan virkamiehenä kristittyjen suojelemisesta. Onkohan arvostelijoilla käsitystä tai kokemusta siitä, millaista on elää kristittynä muslimimaassa!

Onneksi hevoskastanjasiskon elämän käänteet antavat aihetta suurempiin ajatuskuvioihin. Harvalla on sisko, jonka Amerikan plantaasia voi tiiirailla Google mapistä. Niin selvästi näkyy, että voi laskeskella puiden runkoja. Ja jos ei kerro, että vasta vähän aikaa sitten siinä oli suurin osa suota ja tila lähellä valtatietä – voi ihan oikeasti kadehtia toisen omaisuutta. Olisipa siinä soma hirsihuvila. Olisi toki. Sinne kun kerran vuodessa kömpisit paikkoja kuntoon laittamaan, et taitaisi enää ehtiä luontoa ihailemaan, vaikka voisitkin hankkia sinne vuokrapeuroja käyskelemään. Mutta pukee-vaikutus kyllä voimistuu: minulla on sisko, jolla on tilaa myös vuokrapeuroille, ei pelkästään kotovaraiselle ponille.