634

27.01.2025

AHVENONNI

Kyllä kelpaa olla kotitalousopettaja, kun entiset oppilaat tuovat pilkkiahvenet kotiovelle suoraan avannosta – ja fileoituina. En itse olisi saanut niin hienoa tulosta. Kiitos niin kamalasti! Suurella hartaudella kalat paistuvat nyt pannulla luksuslounaaksi. Ja kalojen kanssa tunnen suurta tyydytystä siitä, että lapsiystävät nyt aikuisiksi kasvaneina yhä muistavat hyvällä ja tietysti ahvenonnella.

Arvelevat, että Trump voi elää kaksisataa vuotiaaksi. Hän syö pelkkää roskaruokaa ja cocista. Mitähän mies sanoisi ahvenasta, jos saisi maistaa!

Lieneekö Trumpin juttu täysin totta vai maksettu sellainen, ruoka on kuitenkin parhaimmaallaankin hitaasti, mutta taatusti tappavaa.

Olen miettinyt tätä nykylasten levottomuutta ja keskittymiskyvyn puutetta. Toki siihen vaikuttavat elinympäristön hektisyys ja sytkyttelysyke, pitkälle prosessoitu ruoka, vähäinen ja katkeileva uni ja moni muu seikka. Tästä olemme kuitenkin jutelleet. Lapsen keho raegoi siihen, mitä hän toistuvasti syö – lopulta jopa niin, että huonot vaihtoehdot alkavat vaikuttaa myös mielentilaan fyysisen olemuksen lisäksi. Sama on mielen ja koko ajatusmaailman kanssa. Se, mitä aivoihimme ohjaamme, millä mielemme täytämme – vaikuttaa myös pitkässä juoksussa siihen, miten psyyke voi. Ja mitä lapset ja nuoret sitten saavatkaan aivoruuaksi! Jatkuva väkivallan pakkosyöttäminen seksistisen ylimaustamisen ohella on jokapäiväistä ruokaa. Maailmasta ympärillä on tullut pelottava ja epäystävällinen. Saat palautetta itsestäsi ja toimistasi, vaikka et sitä pyytäisikään, ja varsinkin huonoa palautetta. Tulevaisuuden ja yritteliäisyyden sopusointu hengittää huonosti, kun koko ajan kerrotaan, miten tarpeellista on varautua – sotaan. Eipä siis ole ihme, että levottomuus vie elintilaan rauhalta ja hyvinvoinnilta. Lapset ja nuoret yrittävät unohtaa pahan maailman ja osansa siitä tekemiseen; jalka vipattaa, säntäilytyttää, pitää mölistä ja sotkea ja rikkoa ja mitä ikinä vain keksitäänkin, että mieli hetken unohtaisi olla huolissaan. Ja kuitenkin – tälle kaikelle voi tehdä paljon paremmaksi tulemista, mikäli vain tahdomme.

Purralle nostan hattua, että hän uskalsi puuttuu koulujen inkluusioon: siihen, että kaikenlaiset oppijat laitetaan samaan ryhmään kaikilla oppitunneilla. Tämä ei onnistu. Sen tietävät kaikki, jotka ovat tehneet opetustyötä. Mikäli luokkahuoneeseen inkluusion takia tungetaan lukematon määrä avustajia ja henkilöhohtaisia ohjaajia, sähköistyy ilmapiiri pakostakin liiasta hulinasta. Ei ole muuta tietä kuin ryhmäkokojen pienentäminen niin, että jokainen voi saada opettajasta ja opittavasta asiasta oman osansa. Jos mielimme Pisatulosten kärkipaikoille, meidän on panostettava yksilöllisempään oppilaan kohtaamiseen. Tämä vaatii opettajia ja lisää kustannuksia. Kyllä, mutta se tasoittaa tietä päämäärän saavuttamiseksi. Kustannuksia voi tasata jonkin verran yhdistämällä oppilasryhmiä sellaisissa aineissa, joiden opettaminen antaa sen myötä. Voisin hyvin kuvitella, että historia, maantiede ja biologia, uskonto ja elämänkatsomustieto, terveystieto ja moni muukin asia voitaisiin toteuttaa osin auditorioppimisena silloin, kun elokuva esimerkiksi valottaa vaikka luonto-ohjelman avulla opittavaa asiaa. Näin säästyisi tuntikehystä tiukempiin tilanteisiin – tosin sillä edellytyksellä, että joku osaa laatia lukujärjestyksen, kun palikat siinä lisääntyvät tehden työn entistäkin monimutkaisemmaksi.

Mitä meidän musiikillemme on tapahtumassa! Vanhat konkarit kuolevat ja UMK:n nuoriso sen kuin vain kiemurtelee musiikkivideoissaan. Lauluäänen puute korvataan liian kovalla taustamusiikilla ja seksistiset ilmeet ja muuvit täyttävät sävelkulkujen paikan. On kyllä kamalaa katsottavaa tuo mulikka: musiikkiliikunta sen infernaalisissa muodoissaan. Täytyy olla dumpattua moneen kertaan, että voi yhtä aikaa muka laulaa ja roikottaa kieltä poskella samalla, kun konttaa ja koheltaa estradilla.

Ihmeellistä!