645

14.02.2025

HALUATKO HAUKUN

Olin viimeistelemässsä viimeistä viiipaletta vaaleanpunaista Brita-kakun palaa, kun huomasin kysyä Heikilta, että haluatko haukun. Heikki siihen muina miehinä, en kiitos enää – on noita tullut, haukkuja, jo ihan tarpeeksi. Pari marengin murua meni väärään kurkkuun, Heikin nimittäin! Miten lapseksi tässä muuttuukaan. Vaikka olen joskus nauranutkin asiayhteydelle, en silti pidä ympäristön pienestäkään turmelemisesta. Toisen omaisuutta ei tärvellä! Mutta teki niin mieli. Kirjauduttiin hyvinvointikeskukseen ja masiinassa oli lappu, että ota tuloste. Katsoin Heikkiä silmiiin ja peitin T-kirjaimen. Ota uloste … kuule, mikä sinua oikein vaivaa! Elämän ilot ja turhat naurut ovat joskus niin pienistä kiinni.

Jos ei näe pieniä, voivat isotkin ilot mennä sivu suun. Ei ollut ympäristöteko sekään, että liimasivat kauppiaan lihapaketteihin varoitustarroja. Kyllä ilmastoaktivoinnin pitää pysyä hengissä muilla tavoilla, kuin ruokapakettien tärvelöimisellä. Itse en ottaisi mukaan, vaan jonkun tarrattoman vastaavan. Mitä lie tehneet kurjat käpälöijät muutakin turmaa hyvälle ruualle. Eivätpäs ole ehtinnet siihen päiväkotiin, jossa variksia pakastimesssa säilytettiin. Olisi liha ollut vielä ihka alkuperäisessä paketissa!

Turha kysellä, että mikä tätä nuorisoa vaivaa. Se on yhteiskunnan ydinvaiva. Kun aikuiset heittäytyvät lapsiksi ja lapset yrittävät aikuisiksi – ei enää mitään järkevää ole tehtävissä. Tähän sanon vanhenneen rintaäänellä – sarkastisesti, mutta totisesti – että kunpa nuorena tietäisi, mitä vanhana joutuu häpeämään. Euroviisu sentää yrittää sanoituksellaan jotakin. Kun se laulaa, että ota minut vastaan, sopii se ainakin terveyskeskukselle tunnusmusiikiksi.

Vieläkö joku väittää, että Joona ei olisi voinut matkata valaan mahassa. Raamatun tarinoita vain ja vanhaa perimätietoa. Meloja sai ainakin maistaa ryhävalaan hotkaisua. Miksi ei siis Joonakin. Otti sitten oikein kunnon haukun ja terävöitti meille, että Raamatun Sana on totta pienintä yksityiskohtaa myöten!

Pitkästipä pulisin ennen kuin pääsin kuva-aiheeseen. Nyt jaan vinkin kuin Pirkka-niksin ikään. Miesten chenillecolleget ovat mahtava keksintö elleivät ne nyppyyntyisi niin inhottavasti. On minulla ollut sellainen nypynpoistajakin, mutta osoittautui liian hellävaraiseksi ja hitaaksi. Otin siis vanhan skrapan, siis höylän, siis – no katsokaa kuvasta. Kun puseron pingottaa ja alkaa suihkia, tulee upeata jälkeä. Luulen, että kulutuskesto vähän huononee, mutta onpahan komia sen aikaa, kun on!

Lukekaapas sana tähystykset läpinäkyvästi lasioven väärältä puolelta. Osaanko minä nyt venäjää? Kirjoitus näytti erehdyttävästi venäläiseltä kirjaimistolta. No, odottavan aika on pitkä, vaikka esilääkitystä ei olisi saanutkaan! Tavataan taas – teskytsyhät, toisessa kerroksessa. Da daa!