592
08.12.2024
TÄYTTYMYS
Ystäväni kirjoitti sähköpostissa, että adventtiaika on matka täyttymykseen. Tulkoon täyttymys: mikrotasolla oman elämäni täyttymys Jumalan tahdon mukaan ja makromaailmassa Jumalan suunnitelmien täyttymys meitä ja koko maailmaa kohtaan. Herralla on rauhan ajatukset meitä kohtaan: tervetuloa taivasmatkalle – se alkaa jo ajassa.
Toisen adventtisunnuntain aikoihin alkaa joka kodissa mennä pipariksi! Kyllä niitä pitää leipoa – jo tuoksunkin takia, ja lasten. Niin kauan, kun nuoriso tuo kaverinsakin mummolaan leipomaan pipareita, suuret onnellisuuden linjat ovat kohdillaan. Kiitos perheestä!
Linnanjuhlat on taas töllötelty ja pukuloisto katsastettu. Jopa oli rusetti poikineen. Ja sitä ihan yleisestikin ihmetelty, miksi presidentin puolison puku oli varsin maltillinen, vaikka edustaminen maailmalla on antanut aivan erinomaisen vakuutuksen hyvästä ja näyttävästä mausta. Minäpä kerron. Näyttää siltä, että olemme saaneet vallan tavattoman sivistyneen maan äidin. Juhlan emäntänä hän antaa kutsutuille vieraille mahdollisuuden loistaa. Ei ole tarkoitus, että emäntä itse on kaikkein näyttävin ja eniten esillä. Se puoli juhlasta on varattu vieraille. Siksi siis hillitty asu ja esiintyminen. Erittäin kiitettävää ja esimerkillistä!
Sain itsekin osallistua hienoon itsenäisyyspäivän juhlaan: oli puheita ja torvisoittoa. Isomummokin ilmoitti, että nyt hän joutaa kuolla, kun vielä pääsi itsenäisyyttä juhlimaan. Mihin ei ihminen pystyisi särkylääkkeiden avulla ja mieluisan tekemisen takia. Niin siis kolme polvea voimanaisia juhli sydämensä kyllyydestä.
Seurasin eduskunnan kyselytuntia kulttuurin leikkauksista. Sain siis melko hyvän kuvan poliittisesta kulttuurista tältä osin. Mutta tätä mieltä olen: kulttuuri ei lopu, vaikka rahat loppuisivatkin! Mihin se menisi, onhan kulttuuri jokaisen elämämme päivän lähellä ja läsnä. Kulttuuri syntyy elämästä, ei momenteille kirjatuista tulovirroista eikä niihin satsatuista valtion osuuksista. Kulttuuri kuplii intohimona ihmisen sisällä ja pyrkii ulos lähimmäisten nautittavaksi. Ei taiteilija ensimmäiseksi kysy, paljonko tästä tuotoksesta maksetaan – vaan on tehtävä, kun sisin vaatii ja pakottaa. Korkeakulttuuria! Mitä vielä. Lukemattomat kulttuurin tekijät, siis se osa heidän työstään, joka jää kuolemattomaksi sukupolvelta toiseen, on tuotettu sisäisestä pakosta, ei maksusta. Korkeakulttuuri on siis juuri se kulttuurin osa, joka syntyy kaikkein vähäisin taloudellisin ponnistuksin ihmisen sisimmässä, sydämessä.
Tuleva arki kuljettaa taas tavallisiin päiviin tekemään päivittäisiä askareita. Huolehdin erityisesti opettajien ja heidän hoivassaan olevien lasten ja nuorten turvallisuudesta. Jos opettaja pelkää arkista työtään, ei ole odotettavissa muuta kuin pitkiä sairaslomia. Ei ihmisen psyyke kestä terveenä tilassa, jossa sisintä raastavat pelot selviytymisestä tai arvaamattomasta hyökkäyksestä. Eikö nyt tämä tieto- ja digisukupolvi saa aikaiseksi opettajien turvaranneketta, jolla voi hälyttää avun kompastelematta välittömästi. Saksilta suojaavat hihat saavat suuttumusta aikaan, kun laastaria sovitetaan likaisen haavan päälle. Ja sitä paitsi, lapsilla ei ole kyseisiä hihoja. Turvallisuuskulttuuria ystävät – sitäpä juuri!