650

21.02.2025

JATKOKARKELOT

Tervetuloa jatkoille! Edelliseen kiitosaiheblogiin liittyen en malta olla jatkamatta tanssikenkien pohjapuolta: sitä tarttumapintaa, joka auttaa jaksamaan. Rinnallamme kulkee kaiken aikaa läheisiä, jotka muistavat rukouksin tai kannustavin sanoin. He ovat korvaamattomia! Annan kiitoksen myös kaikille niille hoiva-alan työntekijöille, jotka asiaani osallistuivat tavalla tai toisella. Kyllä arvostelusta huolimatta hommat hoituvat, kun ensin pääsee siihen junaan mukaan, joka alkaa puksuttaa tarvittavia palveluja. Ystävällisiä ja osaavia ovat! Voimaannuttava kiitos siis heille kaikille ja asiallinen palkka!

Elämä on niin kamalan raadollista. Ellei sille osaa sopivin osin nauraa, muuttuu tragikomiikka vallan taakaksi. Kun itku tuppaa vieraaksi, on mustankin huumorin paikka tehdä tilaa tunteiden purkamiselle. Uskalletaan nauraa. Nauru vakavillekaan asioille ei pahenna niitä. Pidetään ajatukset ja asenteet pois niistä harhaluuloista, että ihmisen elämää ylläpitävä nauraminen voisi vain lisätä tuskaa. Tämä on taikauskoa siitä, että vahingolle nauramisesta joutuu maksajan paikalle. Nauraminen ei myöskään ole kiellettyä Taivaasta katsottuna, kuulevathan he kaiken aikaa taukoamatonta huutorukousta asioiden korjaamiseksi. Nauru ja itku ovat samasta puusta veistettyjä, kuin tansssikenkien päälly- ja pohjapuoli.

Näin siis meillä. Kun kaksi hoitajaa ja yksi potilas päättävät kannatella naiseuden sortumattomuutta, on siinä naurun paikka vailla vertaa. Potilaan olo tehdään hyväksi keinolla millä hyvänsä. Hoidettava ei ole rinta, vaan ihmiskokonaisuus. Ja niin siinä sitten kävi, että keskustelimme ja nauroimme, kunnes lopulta huomautin, että täällähän on niin mukavaa, että en muista olevani puoliksi ja epämukavasti alasti!

Kotona istuttiin prosessin kuluessa saunassa. Kyyneleet sekoittuivat sopivasti hikikarpaloihin. Ei tarvinnut selittää mitään. Ja sitten päähänpälkähdys: kuule, harva sinun ikäisesi mies saa elämänsä tässä vaiheessa oman hybridin. Toinen rintarystinki tutkimuksista mustana ja toinen tavallisena. Sinullehan on käynyt kuin siinä kamalassa vitsissä kauppamatkustajalle. Vaihtelu virkistää, sanoi kaupustelija, kun omaa akkaansa halasi.

Hullunkurinen huumori on kuin ilmaston itsepuhdistuskyky. Kummallisesti se normalisoi elämän kovat koetukset kestämisen kokoisiksi palasiksi!