630
21.01.2025
KAUNOTAR VAI HIRVIÖ
Mitäpä sanotte tästä valokuvaotoksesta. Aika pelottava, vai mitä! Otokseen inspiroi valokuva valtamerten syvyyksistä löytyneestä uudesta hirviöravusta. Kamala naama, millaiset lienevät tavat. Vaan eipä paljon eroa tämä olohuoneen hirviö merellisestäkään. Häilyväinen on kaunotarten ja hirviöiden raja. Rapu on rapu, mutta oheinen kuva on kauniin orghidean sisin. Mitä siis opimme tästä! Joskus voi sellainenkin naamataulu, joka miellyttää, pitää sisällään mitä kamalimman yllätyksen huonoon suuntaan. Tässä muistuu mieleen vanha toteama: on niin ruma, että on melkein kaunis!
Trup sanoi virkaanasettajaispuheessaan, että Jumala säästi hänen henkensä tiettyä tarkoitusta varten. Ajatus sisältää väitteen, että hän on Jumalan valitsema. Tämäkös meitä kiukututtaa, että on otsaa. Mutta Sanan mukaan Trump on kyllä oikeassa: ei ole muuta esivaltaa kuin Jumalan asetttama. Tässä ei kuitenkaan kerrota, onko valittu esivalta hyvä vai paha. Saamme sellaisen johtajan, jonka ansaitsemme. Ja vain aika voi näyttää mitä tuleman pitää. Tähän liittyy myös Trumpin vaimon hattu. Jos silmät ovat sielun peili, miksi puoliso halusi peittää katseensa!
Silmiini osui hokema: silence is violence – hiljaisuus on väkivaltaa. Minua ei pysäyttänyt muu kuin hokeman sujuva rimmaus. Mutta kun kerran pysähdyin, ajattelin samalla vaivalla. Toden totta – montako kertaa olet tullut hylätyksi niiden ihmesten takia, joita pidit ystävinäsi ja rinnalla puolustaen kulkevina kavereina. Se, että ei joukossa korota ääntään ystävää puolustamaan, on yhtä kamalaa kuin kamalin isku. Hiljaisuudella hylkääminen on luvattoman yleistä. Puolustukseksi ei riitä, että ei uskaltanut, kun kantti ei kestänyt. Pitäisi edes uskaltaa sanoa suoraan, että pidin omaa etuani etusijalla ja halusin välttää konflikteja, joita puuttuminen olisi voinut nostaa esiin. No, puhumattakaan mököttämisestä. Se vasta kamalaa hiljaisuusväkivaltaa onkin. Nalkutttavan kanssa on aina mahdollisuus vuorovaikutukseen, mutta väkivaltamutisti kohtelee toista kuin ilmaa, ja huonoa sellaista.
Hyvä kiersi sähköpostiini kahtena C.S. Lewisin opetusvideona. Voi jospa muistaisimmekin heittää toisia hyvällä silloin, kun helmiä osuu omalle kohdallemme. Puhuttiin siis siitä, miten Jumala meitä suojellakseen toimii joskus niin, että valitamme epäreiluutta ja kipua. Asian ydin on siinä, että Jumala näkee piilossa olevat vaikuttimet. Lähimmäisemme, joskus jopa ystävämmekin saattavat esittää rakastavaa ihmistä, mutta tarpeen tullen sisällä olevat väärät vaikuttimet tulevatkin esille. Jumala ei salli omiensa turhaa tuskaa. Hän poistaa sellaiset ihmiset lähikontaktistamme, jotta saisimme kasvaa hyvinvoinnissa, ei petoksessa eikä paperikulisseissa. Jumalan rakkaus meitä kohtaan on iankaikkista jo täällä. Hän tuntee menneen, tämän hetken ja tulevan. Hän tarkkaa ihmisen tahdon toista kohtaan. Häneltä ei ole mahdollisuutta piilottaa yhtään mitään. Tämän takia Kaikkivaltiaan kanssa kulkeminen on ehdottoman välttämätöntä. Parempaa turvavakuutusta ei ole olemassa. Ihmisten hylkäämäksi tuleminen kyllä koskee aikansa, vaan kun käsittää, että ei ole jäänyt mistään paitsi, paitsi hankaluuksista ja väärästä turvasta – nousee kiitollisuus Suojelijaa kohtaan. Kiitos: sulillaan Hän sinua suojaa, vaikka emme heti käsittäisikään asioiden oikeata laitaa. Tämä on luottamuksen armoa. Ammenna sitä!
Aamun laulu soi jo päässäni, vaikka valtavan ruskon näinkin vasta kahvikupin ääressä. Taivas oli verenpunainen, pysäyttävän punainen. Ja jostakin syystä haikeuden kyyneleet kuplivat sisimmässäni. Kari Rydmanin Niin kaunis on maa – laulu soi: Aurinko nousee, on kastetta maassa, Aika on herätä, nousta ja lähteä, Kohdata ystävä kallehin. Ja lopulta: Aurinko laskee ja pitenee varjot, Aika on eron ja jäähyväisten – poissa on ystävä kallehin.