638

01.02.2025

NAAPURIN PÄIVÄ

Parempi läheinen naapuri kuin kaukainen veli! Miten totta. Kaikki perustuu siihen, että naapuri on lähellä, tavoitettavissa. Maaseudulla ja pienissä taajamissa naapuruus on ihan eri tasolla kuin kaupungeissa. Isossa kerrostalossa voi asua tuntematta seinän takana olijaa. Tarvitsemme siis Naapurin päivän, jolla muistutamme naapurin tärkeydestä. Hyvä naapuri on Jumalan siunaus.

Olemme vasta menettäneet kaksi hyvää naapuria Taivaan kansalaisiksi. Heille muuttomatka lienee mieluinen, mutta meille ei. Hyvän naapurin kanssa syntyy kuin itsestään ystävyys- ja avunantosopimus. Tämä on arjen touhelluksen seassa aivan välttämätöntä. Eipä tarvitse kerrata, miten monissa ja erilaisissa asioissa naapuri rientää apuun. Ja miten lukuisissa asioissa naapuri tuottaa iloa, ei pelkästään tuotteistettua hyötyä aikana tai tavarana. Naapuruus kunniaan! Kuka laatisi hyvän naapurin ohjeistuksen yleishyödyllisenä tietoiskuna. Huono naapuri on yhtä suuri huoli kuin hyvä on ilo ja ihastus. Arviointi on aloitettava omasta käytöksestä, vasta sitten naapurin käyttäytymisen muutoksesta. Tällä on jo päästy puolitiehen hyvää yhteiseloa. Harvoin ihmisen ilkeys pilaa hyvän naapuruuden edellytykset. Mutta päihteet pilaavat! Rötälehtiminen ja väkivaltainen riehuminen on torpattava alusta asti. Hyvässä tarkoituksessa hyvissä ajoin lopetettu sietäminen ei kasvata vihaa – se voi jopa tulla avuksi vaikealle lähimmäiselle itselleen.

Mikä naurun remahdus tuli oivasta otsikoinnista: Sopiihan teillekin, että otin äidin töihin mukaan. Lapset ovat joskus pakkotapauksissa mukana, kun hoito ei jostakin syystä onnistu. Mutta että vanhuksiakin voitaisiin ottaa mukaan, on niin hullunkurinen veto, että sitä pitää oikeastaan miettiä. Miksi ei. Mehän tulemme lapsiksi jälleen. Meidän mummo kyllä ainakin istuisi kiltisti paikoillaan ja kutoisi sukkaa. Lopulta varmaan kävisi niin, että hänestä tulisi murheen ja surun kuunteleva korva. Terapia ja vanhusten huolto samassa paketissa! Poistaapa vielä yksinäisyyttäkin!

Siitä pitää olla huolissaan, että onkos niitä työpaikkoja kohta olemassa, johon ottaa sekä vanhukset että lapset. Mittavat lakot vievät kasvun ja työpaikat aikana, jolloin pitäisi saada kasvua ja uutta työtä aikaan. Ymmärrän hyvin, miksi lakkoja syntyy: kyse on leivästä ja sen riittävyydestä. Mutta eikö voitaisi sopimuskausien edestä toimia vaikka vain vuosi kerrallaan, että ei syntyisi täyttä pysähdystä ja toimettomuutta. Konkursseja on jo ihan tarpeeksi ja seisojia leipäjonoissa. Työtaistelun pitäisi muuttua taisteluksi työstä! Miten voimme pitää hengissä terveet ja tuottavat yritykset. Miten voimme turvata työtä tekevälle sellaisen toimeentulon, että itse kukin selviää. Kompromissi on taatusti olemassa: ellei pitkäksi aikaa, lyhyemmäksi kuitenkin. Sopiihan teillekin, että tasataan: kaksi viikkoa sillä palkalla, mitä tavoitellaan ja toiset kaksi entisellä!