629

20.01.2025

ROMUTETTU ROMANTIIKKA

Jäin itse kiinni siitä, että en osaa ottaa hyvää kunnolla vastaan. Heikki hyräili villiruusua ja katsoi lempeästi keittiössä pyörähtelevää emäntää. Mitäs siihen meikäläinen muuta kuin, että vai villiruusu: pieni kukka ja paljon piikkejä! Jos olisin laulanut suosikistasi hajuherneestä, olisitko kysäissyt, että haisetko pahalle. Voihan vitsi. Taidan siis olla oikea romantiikan romuttaja – arjen sellaisen. Juu, ja sinä hyräilet vaiennettua viulua. Odotteletko vapautusta – vai! Meni nauruksi, vaikka asialla tosipuoli onkin olemassa. Ottaa vastaan ja iloita siitä on arjen taito, jota pitää oikein opetella. Villiruusussa piilee viehätys, jota reilun kaupan ruusuissa ei ole. Villiruusu on harvinainen ja siinä olossaan iloinen yllätys muusta pusikosta. Eivät kaikki voi olla suurikukkaisia ja suoravartisia. Mikä onni, niitähän kasvatetaan tuhattahtia jaettavaksi kaikille halukkaille.

Yö puolessa, nälkä suolessa – sanoi karhu, kun talviunillaan kylkeä käänsi. Tähän vuodenaikaan taloissa oli tapana inventoida loppuvuoden rehutilanne. Puolet pitäisi olla varastossa, että seuraavaan satokauteen päästään kotieläinten ruokapuolen hoitamisessa. Nykyään kodeissa inventoidaan ainakin viikottain. Ja aina puuttuu paljon ja tulee kovin kalliiksi. Monesti ostoslistalta on siirrettä sulkuihin asioita parempaa aikaa odottamaan. Mutta jos toimeen tullaan – kiitetään ja iloitaan. Yksi päivä kylläisenä iltaan on saavutus, ei suinkaan itsestäänselvyys. Ja tähän minä turvaan: jos kerran Herra vaatettaa kukkaset ja ruokkii kaikki eläimet, kyllä Hän sanojensa mukaan pitää huolta minustakin ja tietysti kaikista rakkaistani. Lasken laskujen aiheuttamat stressihartiat alas ja sanon kiitoksen tästä päivästä ja selätetyistä hankaluuksista.

Olen myös lohdutuksekseni tarkkaillut noita maailman rikkaimpia julkkiksia. Jos raha saa noin pään pyörälle ja käytöksen kuta kuinkin omituiseksi, mietin kaksikin kertaa, haluaisinko olla superrikas. Kun rahaa on kahmalokaupalla, näyttää lisähalut suuntautuvan vallantavoitteluun ja maailman herruuteen. Jos puuttuu euro, omistaa pienen huolen, mutta huolen kumminkin. Jos puuttuu miljoona triljoonahankkeesta, täytettävä aukko se kumminkin on. Taitaa olla kysymys vain mittasuhteista. Tyytyväisyys löytyy jostakin ihan muualta – ja hyvä niin. Ei kannata kadehtia: silloin puuttuisi se euro ja mielenrauha kaupantekijäisiksi.

Kun mämmiä myydään jo nyt ja loput kesäkuun alussa alennuksella, on meininki kyllä yhtä hurlumheitä. Joulu alkaa syyskuun lopulla ja kai juhannusherkkuja jo kohta aletaan mainostaa. Laskiaispullien ja Runebergintorttujen pitkä sesonkiaika on kyllä mieleinen juttu. Tekisivät vain pieniä ja nättejä. Iso pullanmöykky alleviivaa arkea. Pieni, vaikka pienellä hinnanlisällä sipistelty leivonnainen on monikäyttöisempi ja tukee myös herkkujen rajoittamista.

Laskiaispullien ja Runebergien myynti on kyllä muovijätteen juhlaa. Kuten moni muukin asia, muovin kerääminen aloitettiin valmistelemattomasti loppuun asti ajattelematta. Pitäisi miettiä koko elinkaaren kierto suhteessa uusiokäyttöön. Olen tehnyt tällaisen ratkaisun. Pienet, pehmoiset ja usein likaiset muovikääreet laitan tunnonkolotuksia tuntematta sekajätteeseen. Enkä suosittele kenellekään niiden pesemistä: ei lajitteluun laitettavaksi eikä kotitaloudessa muutenkaan uudelleen käytettäväksi. Vesi on arvokkaampaa kuin pussin peseminen. Ja muovikääreen hygieniataso ei uudelleenkäytettynä pestynäkään enää täytä hygieniavaatimuksia. Pieni muovilisä sekäjätteessä on uutisten mukaan erityisen hyvä asia. Kun muovia alettiin kerätä, väheni jäte sekajätteen joukosta. Tämä aiheutti sen, että sekajätteen polttamisessa tarvitaan nyt öljyä, jotta palotulos olisi otollinen. Siis vain tukevampi muovitavara keräykseen ja muu sotkellus sekajätteeseen.