636

29.01.2025

KEIKUTELLAAN KEVÄTTÄ

Jospa ei keikuteltaisi venettä, vaan kevättä. Panostetaan kauneuteen ja sielunelämän hyvinvointiin. Tähän eivät auta kristallien heiluttamiset eivätkä solmussa istumisetkaan. Jumalan luomaa auttavat toiset luodut tätä maanpäällistä elämää elettäessä. Ollaan kilttejä ja huomaavaisia perheenjäsenille ja työtovereille. Eletään sovussa kaikkien kanssa, mikäli se meistä riippuu!

Chicagossa tikittää! Maailmanlopun kello nytkähti taas lähemmäs keskiyötä. Verraton kello, vaikka se onkin ihmismielen sommittelema ja skenaarioihin pohjautuva juttu. Jumalalla on oma kellonsa. Se näyttää samanlaista aikaa! Pari päivää päässäni soi tuttu laulu, mutta muuta en siitä juuri muistanutkaan. Kohtuullisen etsiskelyn jälkeen laulu osoittautui Onnelliseksi vaeltajaksi. Siinä lauletaan, että käymme, toivottavasti, tästä maailmasta parempaan. Käyn yli virran voittajana – ja olen vihdoin kotona.

Meille sanotaan, että omien halujen ja mielitekojen tyydyttäminen on oikeutemme onnelliseen elämään tähdättäessä. Ja miltähän tämä näyttää arkitodellisuudessa. Jos kotikulmillenne ilmestyy merkillinen koppi, ei ehkä kannata mennä koputtelemaan, sillä silloin saattaa joutua johonkin sellaiseen, mihin ei välttämättä olisi halunnut. Kyllä yrittäjät ovat aina asialla. Vantaalla on jo suuren maailman malliin kuljeteltava koppi, jossa voi toteuttaa hyvin varustellussa tilassa BDSM – fantasioita. Seksuaalissävytteinen kivulla ja vallalla leikittely taitaa muuttua trendiksi. Eihän meillä muuten olisikaan tarpeeksi sadismia ja masokismia. Häveliäisyys ja häpeä ovat katoava luonnonvara. Nautinnot piilottavat viisarit, jotka päättäväisesti tuomitsevat meidät keskiyöhön. Seksille saa kopin, mutta päihteenkäyttäjät eivät saa pistämistiloja. Voisivatko yrittäjät yrittää tätäkin. Se tuskin lisää päihteiden käyttöä, mutta auttaa lohduttoman riippuvaisuuden inhimillistämisessä. Riippuvuus kuin riippuvuus, vaan eivät näytä olevan tasavertaisia, vaikka mlemmat kumpuavat hallitsemattomasta himosta.

Taistellaan hyvän ja tarpeellisen puolesta kaikilla niillä keinoilla, joita meillä on käytettävissä. Sukutarina kertoo ukkini veljestä, joka halusi keinolla millä hyvänsä pois Neuvosto-Virosta. Kun ei ollut muuta keinoa päästä rannikolla kelluvaan laivaan, isosetäni päätti uida hirvittävän matkan kylmässä vedessä. Hän saavutti laivan, kiipesi sisään ja piiloutui. Kun nälkä tuli sietämättömäksi, oli pakko tulla esiin. Kapteeni armahti. Hän palkkasi isosetäni hanttihommiin laivaan. Matkan määränpää oli vielä epäselvä, mutta selvittyään erittäin sopiva isosetäni tulevaa elämää ajatellen.

Samanlaisella kunnioituksella olen muistellut omaa ukkiani. Sadan prosentin sotainvalidina ukki vietti paljon aikaa Kaunialassa. Kaunialan pojat haaveilivat pääsystä ajelulle virkavallan hienoilla, mustilla autoilla. Kiertoajelu Helsingissä olisi poikaa ja toivottua vaihtelua. Ukki soitti läpi kavalkadin virkamiehiä, joista jokainen vakuutti, että sellaista ei kerta kaikkiaan voi tehdä, ei vaikka kysymyksessä olisivat meille kotimaan vartioineet sotilaat. Mitäs sitten. Ukki soitti suoraan Kekkoselle! Hän pääsi puheille sanomalla yksinkertaisesti, että hänellä on täysin yksityistä asiaa presidentille. Kekkonen kuunteli ja ilmoitti, että ajelu järjestetään – ja loppu onkin lehtiin painettua historiaa.