626

16.01.2025

JUOLA KASVATTAA

Juola – valhevehnä – luste! Monet saattavat tuntea niittyjuolan, joka on verratonta rehua ja pula-aikana voikukan tavoin käytettävää syötävää. Sillä on myös monia lääkinnällisiä vaikutuksia. Valhevehnä eroaa vehnästä vasta siinä vaiheessa, kun kasvusta on nähtävissä tähkä. Vehnä pyrkii kasvattamaan mahdollisimman suuren tähkän pulleine jyvineen. Tämä ei onnistu valhevenhältä. Siksi se kasvattaa mahdollisimman paljon tähkää muistuttavan kasvuston, mutta kilpailla se voi vain aluehallinnasta, levittäytymisestä. Valhevehnä on siis maanviljelijöille paljon huolta ja haittaa aiheuttava rikkakasvi.

Uninäyssä minulle sanottiin, että juola kasvattaa. Sanojan tarkoitus oli tehdä selkeä ero itsensä ja minun välillä. Hän oli oikeata vehnää, jota minä valhevehnänä kiritin kasvuun. Kun vehnä katsoo valhevehnän teeskentelyyn piilotettua pahuutta ja valhetta, pyrkii oikea vehnä yhä suurempaan ja rehellisempään kasvuun ja tuotokseen pellon hoitajan kanssa tai vahingokseen omin voimin onneen. Unessa tulin kovin murheelliseksi. Herättyäni jouduin melkoiseen ajatusralliin tutkimaan asiaa sekä yleiseltä että yksityiseltä kannalta.

Menin siis tuntoihini ja mietin vertausta fariseuksesta ja publikaanista. Fariseus piti tietysti itseään oikeana tähkänä ja publikaani rintaansa lyöden ei vehnänä eikä valhevehnänäkään. Kun Jumala katsoi taivaasta molempia Häntä lähestyviä miehiä: publikaani sai armon. Tässä kohtaa tulin iloisemmaksi: Herra, ole minulle syntiselle armollinen. Jumalalle tärkeintä ei siis olekaan jyvän näyttävyys, vaan se, että se sisältää taivas- DNAn!

Pellolla – maailmassa Pellon Hoitaja on antanut määräyksen, että sekä vehnä että juola saavat kasvaa rinta rinnan täyteen mittaansa. Tämä johtuu siitä, että mikäli juolaa ruvettaisiin kitkemään pois, voisi osa hyviä jyviä tuottavista vehnän korsista joutua samalla haaskaukseen ja hävitettäväksi. Tässä on pitävä selitys myös siihen, miksi Jumala sallii pahan olemassaolon ja jopa levittäytymisen keskuudessamme. Hän suojelee meitä väärän korjuuajan haitoilta. Vasta elonkorjuun aikaan vehnän ja valhevehnän tiet eroavat: vehnä korjataan ja seulotaan taivasaittaan varastoitavaksi ja luste poltettavaksi.

Raamattu opettaa, että mitä pitemmälle loppua kohti elämme sitä suuremmassa määrin näemme pyhän pyhittyvän ja pahan, saastaisen saastuvan. Pahan tarkkailullakin on puolensa. Jos se saa meidät kauhistuneina hakeutumaan yhä lähemmäs Herraamme ja Pelastajaamme, on juola kasvattanut meitä oikeaan suuntaan. Jumalalle ei mikään ole niin pahaa etteikö Hän voisi kääntää ja käyttää sitä hyvän tuloksen saavuttamiseen. Haluamme turvaan ja tuoda sinne toisiakin. Väärä valinta olisi yksiselitteisesti vain pönkittää omaa kasvua, jotta syntyisi valtaisa tähkä, jota maailma kumartaa.

Vastustakaa pahaa, niin se teistä pakenee. Unihenkilö häiritsi rauhaani yrittämällä väittää, että olen mitä ilmeisin valhevehnä. En väitä vastaan, vaan tilaan taivasDNA -testin. Tärkeintä ei ole miten paljon kiitosta saan maailmassa, vaan se, että olen osa Kaikkiavaltiaan maailmaa. Varsinainen huutomerkki tuleekin tähän: Taivaallinen Isä, kummaksi Sinä minut arvioit ja luokittelet. Herra, armahda minua.

Jotakin aiheesta jää vielä tavoittamatta. Olen korva hörössä, mitä Herralla vielä olisi sanottavaa tästä aiheesta. Ja samalla tässä muistin, että Hän on näyttänyt minulle viimeisen sadonkorjuun lipun. Nytkö se nostetaan selkeästi korkealle salkoon! Näin asiaa ajatellen vehnän ja valhevehnän selvittäminen kunkin itsensä kohdalla on mitä ajankohtaisin elämän ja kuoleman kysymys.