596

15.12.2024

PUOLILLA VALOILLA

Valo näyttää pimeyden suuruuden ja syvyyden – pienikin valo! Voi miten valopilkkukin ilahduttaa, kun edessä näyttävät asiat kuin pussi päässä ja silmät sidottuna. Toivon valo!

Tuikkuteollisuus näyttää ajavan vallan säästövaloilla. Mitä tuikuille on tapahtunut. Ennen vanhaan tuikut antoivat yhden, ainakin melkein kandelan kokoisen valon. Nyt tuikut tiuruavat pienellä pihinällä. Finnmarin tuikut palavat parhaiten, mutta ovat varsin arvokkaita. Hinta-laatusuhde siis näkyy valonkin määrässä.

Kun me valmistaudumme jouluun, moni toivoo hiljaa sydämessään, että kunpa joulunpyhät olisivat jo pian ohi. Yksinäisyys on yksi niistä asioista, joita on mahdottomuudessaan muutenkin liikaa. Mitä voisimme tehdä! Voisiko jouluaterialle ja jälkkärikahville pyytää rappukäytävän yksinäisen vanhuksen? Voisivatko naapurin pienet joulunodottajat saada jotakin yllätykseksi postilaatikkoon. Rakas Taivaallinen Isä, auta meitä auttamaan.

Sinä olet Suuri Neuvonantaja!

Näin kolmantena adventtina on jo kahden edellisen riemu tipotiessään. Lemmikit ovat leipäjonossa. Hoitajat eivät saa joulupuuroa, kun toisille nostetaan ennestään korkeata palkkaa. Nobel-vieraat hämmästelivät ohralisuketta lautasillaan. Olisipa luullut, että olisivat hullaantuneet hulvattomasta tarjoilusta: trendiruokatietous lisääntyi – näinkö siis köyhät syövät, ihanko totta. No jotkut syövät, elleivät ole juuri jouluksi vaihtamassa kotia pienempään ja halvempaan valtion vaatimuksista. Olisipa rikas. Saisipa rellottaa pitopöytien ja takkatulien äärellä. Tulitikkuperheet eivät ole hävinneet saduista yhtään mihinkään. Ja entäs sitten kansanedustajien joululounas: että vain pelkkää kalaa, miten kehtaavat. Ei köyhänkään suu ole tuohesta. Maistuisi varmaan meillekin, kalalajitelma.

Meidän pitäisi oppia näkemään, missä kulkee raja. Sitten pitäisi käsittää, mitä seuraa rajan ylittämisestä. Kun nyrkki nousee ensimmäisen kerran ja lyö – on raja ylitetty. Seuraavalla kerralla nyrkkiä pidättävät voimat ovat ainakin puolittuneet. Moks moks! Ja kolmas kerta toden sanoo: ei tunnu missään muussa kuin iskun saaneessa kovasti ja kamalalta. Nyrkin käyttelystä on muodostunut tapa! Miten murheellista. Tässä asiassa kaikki ovat samalla viivalla: nyrkki ei erottele, ketä kumauttaa. Jos niikseen, että omalle kohdalle sattuu, voivat kumpikin osapuoli olla vieraita toisilleen. Tositoimissa tätä sanotaan sodaksi. Vääryyksiä, vihaa ja pahaa mieltä ei ole tarkoitettu nyrkein hoideltavaksi. Käsiä voisi käyttää anteeksiannon esille kaivamiseen ja ymmärtämiseen, vaikka olisikin eri mieltä!

Ja maassa rauha ja ihmisille hyvä tahto. Mihin ovat hävinneet ne kansanjohtajat, jotka kehottavat ihmisiä rauhaan. Nyt on meneillään manipulointi aivojen sotamoodiin laittamisesta. Tuleehan se sieltä, mutta jos ihan vain leikisti vähän viiveellä. Mitä tapahtuisi, jos moodin otsikko olisikin rauhanajatukset meitä ja muita kohtaan! Herra, anna minun, mikäli se minusta riippuu – elää rauhassa kaikkien lähimmäisteni kanssa. Viisas varustautuminen on eri asia kuin lähtökuopissa kuopiminen. Mitä se on, että on hidas sotaan ja tappeluun. Tiedätkö sinä!

Heikillä oli tapana laulaa Henriikka-tyttöselle, lapsen omasta pyynnöstä, Sylvian joululaulua aina, kun kävivät kahdestaan kaatopaikalla. Merkillinen meininki, mutta niin vain hoituivat kirpparin vaatimat toimet yhdessä musisoiden. En nyt itse ole kaatopaikalla, vaan Jumalan lahjakodissa lämpimässä. Siunatkoon tuikkeesi tuo tämän maan muistoineen. Sillä armain ja kallein on ain Suomen maa! Kuulukoon Taivaan rajavartijoille kutsu enkelivartioon. Kiiriköön Herralle kiitos jokaisesta rauhanpäivästä, jonka Hänen joukkonsa meille mahdollistavat.