679

02.04.2024

KEVÄTTONTUT

Tuija-puiden ja pensaiden voittokulku puutarhoissamme ja pihoillamme on saanut aikaan kevättonttujen vuodenajan. Huput ja hatut silmillä puskat suojautuvat liialta auringonkilolta kesään. Hobittien tonttuilumaa! Montako kertaa olet kuullut kasvattajan kommentin: hattu pois päästä. Huppu pois silmiltä. No, sitä kohti, että kasvojen paljastuskohotus on tulossa ja mikä parasta: ihminen itsekin mitä todennäköisemmin näkee kunnolla.

Uutisotsikoiden kokoaminen ajatuskartalle on hyvin hyödyllistä sen suhteen, että on lupa sanoa elävämme hobittien hullunkurisessa viitekehyksessä. Kuuntelepa tätä analyysiä! Saatamme olla mustassa aukossa, mutta ei hätää, Trump tiedottaa, että vapautuksen päivä tulee. Kyllästynyt naisihminen heittää telkkarin roskiin, mutta maksaa siitä huolimatta viihdeveroamme. Ja toinen toisaalla pyytää vuokranantajaa lukitsemaan yhden huoneen, että hänen ei tarvitsisi vaihtaa kotia Kelan kummallisten ja epäinhimillisten rajausten takia. Kyllä on hattu syvällä silmillä!

Vaalitentit kuuluvat mieliohjelmiini. Tällä kertaa vaihdoin kanavaa; kestin nelosen tenttiä noin 15 minuuttia. Siinä huusivat sekä toimittaja että haastateltavat. Olimme ohjelman alussa, ja jo oli kuulema sellainen kiire ja aikaraja, että aika kuluikin se seikan toteamisessa. Mitä se sellainen keskustelu on, että sekuntikellon kanssa juostaan kilpaa viisareiden viiletyksessä. Ovatkohan toimittajat unohtaneet, että kaikkea ei tarvitse ahtaa analysoitavaksi. Priorisointi on paras ja ehkä juuri ensimmäisiä työkaluja tasapainoisen ohjelman tekemiseen. Eikä kiitos pelejä ja leikkejä ja riidan haastamista jo muutenkin tulenarkojen poliitikkojen kesken. Olen katsoja, joka ärsyyntyy orjuuttavasta esiintymisestä: teennäinen puhe, tentti, katsojien kysymykset ja jotakin kevyttä kivaa. Toivoo: asiallista, sen minkä ehtii! Poliitikot eivät ole parhaita keskustelijoita, mutta sen opin he saavat kyllä hankkia ihan itse. Miksi nelonen ei käytä mikrofonien hiljentämistä niiltä, jotka eivät sillä hetkellä puhu ja kai niitä konsteja on muitakin.

Eivätkös nuoretkin saa kaikenlaisia haasteita suoritettavaksi. Aikuisena itseään pitäville laittelen haastehommiksi seuraavaa: entäpä jos eläisimme tässä ja nyt realismin maailmassa. Käytämme niin kovin aikaa spekuloimiseen ja entäs jos jossitteluun ja skenaarioihin, että aika jää kokematta ja työt tekemättä. Jos tilanne kymmenen vuoden perspektiivissä on jotakin, se ei tarkoittane, että nyt käsillä olevan tekemisen voi perustellusti ohittaa ja jättää tulevaisuuden hoidettavaksi. Näilläkin rahoilla voi kouluttaa lapsia ja hoitaa vanhuksia ja tukea vammaisia. Tahtokysymys ei ole talouskysymys!