598

17.12.2024

JUST JOO

Toisilla on kuusi, meillä on jouluananas! Yliherkkyys havupuille on havinainen, mutta sitäkin harmittavampi juttu. Tekokuusi olisi hyvä, mutta mitä sitä vanhat ihmiset ja pienet tilat … laitetaan enemmän kukkia ja kynttilöitä, niin kyllä hyvä hyyrää. Ja kuulkaa, ananakset ovat tänä vuonna niin suuria ja punaisia, että kyllä pöytäkuusesta käyvät. En kuitenkaan laita palloja enkä kimallelankaa. Yksi joulu safarilla saa kananlihalle. Kun päivä paistaa armottomasti ja tekokuusi tai joku paikallinen karahka huutaa kiliseviä kulkusia, voi kunnon jouluun tottuneelle tulla koti-ikävä.

Syntymävuosi pakottaa ajokortin ensimmäiseen uusintaan. Passikuva ja sillä lailla! Menin oikein valokuvausliikkeeseen, että eivät kovin nuoret naureskele kaularypyille ja hymyile vinosti mummon poseeraukselle. Olisi pitänyt mennä sellaiseen itsetoiminta-koppiin. Kas valokuvaaja oli niin vanha, että sain elinikäisen trauman. Kun kerroin tulevasta syntymäpäivästä, hän oikein hartaasti totesi, että niinkö vähän niitä ikävuosia on, ei uskoisi. Sattumat samassa lusikassa: asiayhteys osui niin, että minulle syntyi mielikuva siitä, että noin nuori ja voi kamala, miten ryppyinen. Laitan kuulovirheen tiliin, kunhan toinnun. Olipahan valokuvaaja muuten niin humaani ihminen.

Just joo. Tämä on niitä päiviä, että käsityskyky kertoo, että olet ottamassa Heikin aamulääkkeitä, mutta kulautat ne niin kuin uhalla kuitenkin tuoremehun matkaan. Heikki katsoo omaa purkkiaan ja toteaa, että otit sitten minun lääkkeet. Niin otin – tuli täksi aamuksi arvottua uusjako!

Eikä minulla ole muuten joulustressiä. On vain arkinen tohellus ja touhotus!

Hoksattiin muuten vielä siitä ajokortista, että jos olisi ollut ikä, joka edellyttää sekä passikuvia että lääkärintodistusta ja tietysti matkan takaa näitä toimittaviin laitoksiin pääsemistä – olisi kortti voinut hyvinkin jäädä osamaksulla ostettavaksi. Kyllä siinä olisi useampi satalappunen vierähtänyt. Tulimme siihen tulokseen, että tämä on vihreiden vihonviimeinen juoni ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Perustelu: vanhuksia on liikaa tai ainakin liian paljon; mikäli harvempi heistä pystyy uusimaan ajokorttinsa, syntyy hiilidioksidisäästöjä yksinkertaisesti siitä syystä, että he eivät voi enää ajaa autoa, kustannussyistä. Helppo nakki, ei kun nielu!

Puolustukseksi sanon, että täällä on kova pakkanen. Sanojen muodostaminen on haasteellisempaa silloin, kun kasvoja jäätää ja huulia kiristää. Pitäisi se asiakaspalvelijoidenkin käsittää. Hupsu mummo pyytää boileria – tarkoitatte kai broileria! Juu, just sitä. Ja kukkakaupassa ojennan käden Pokka pitää tyyliin ja kehun, että on kauniita tulppaaneja. Tosiaankin. Laitetaanko yksi vai kaksi nippua. Miten niin nippua, tuo suurin kukka tuosta. Rouva tarkoittaa siis tuota valkeata orghideaa. Just, joo. Tarkoittaa.

Eikä tämä lopu! Juttelimme Heikin kanssa jostakin jutusta ja sen lähteestä. Mistä? No lähteestä: sua lähde kaunis katselen. Heikki on jo ihan ulapalla. Siis mitä, mistä. Karjaisen, että lähde. Toinen pomppaa, että mihin tästä nyt … Älä mene minnekkään! Sanoin LÄHDE, se juttu josta pulppuaa vettä. Ja siinä vaiheessa kumpikaan ei enää muista, mistä se lähde lähti tähän keskusteluun pulpahtelemaan. Harkitkaa hyvät ihmiset, miten kovasti odotatte eläkkeelle pääsyä. Voi olla, että juuri nyt elätte niitä viimeisiä selviä päiviä. Mihin tässä tonttuja muka tarvitaan!

Älä aloita aina alusta! Juuri, kun pääset pitkällesi, soi ovikello. Juuri, kun ajattelet köllähtää, tulee viesti kahden viikon päästä erääntyvästä laskusta.

Juuri, kun ramaisu maistuu jo melkein suussa, soittaa Apu-lehden myyjä. Kun nyt vihdoinkin huokaat ja olet romahtamassa vällyn alle, hälyttää pyykkikone: et laittanut vettä päälle. Ja juuri, kun lopultakin oikaiset kaikkesi antaneena – uni on kadonnut tai katoaa viimeistää silloin, kun isomummo ryntää huoneestaan ja kysyy, että kuka tuli; olin kuulevinani ääniä.