644

13.02.2025

SANO SE SIPULILLA

Ystävänpäivä nostaa esiin kukkaetiketin! Se on varsinainen kompastusten iki-ihana viidakko: sillä eri kuttuurit painottavat vähän eri asioita kukkalajin ja niiden värin suhteen. Mutta yksi on varmaa. Rakkaalle ei viedä purkkikukkaa, vaan aina leikkokukkia – vaikka ihan reilun kaupan pakkauksessa. Ruukkukukkien ostaminen jää saajalle itselleen, Ruukkukukka on sisustuselementti, ei rakkauden eikä ystävyyden osoitus. Justiinsa niin. Että jos nyt aiot muistaa rakastettuasi, pitkävartinen, punainen ruusu rakastaa aina!

Ystävänpäivä ei kuitenkaan ole maailman vakavin juttu. Silloin ystävää voi leikkimielisesti muistaa vaikka kukkasipuleilla, jotka aikanaan maahan piilotettuina ja kasvaessaan muistuttavat ystävyydestänne. Sama sopii siemeniin. Niitä on helppo lähettää vaikka kirjepostina – ja pitkäaikainen ilo on taattu naurun kanssa.

Kukkaetiketti on vähän erilainen eri lähteistä luettuna. Mutta ei se haittaa. Kukka itsessään on niin valovoimainen laitos, että se ilahduttaa aina saajaansa. Minusta on myös hauska tulkita ympäristöä kukkien kautta. Varsinkin keväällä, kun kasvu on uutta ja ihastuttavaa, juttelee kukkien kieli ihan omalla tavallaa. Esikoita on vain purkeissa, vaikka ne kuulema viestittävät, että en voi elää ilman sinua! Helmihyasintit symboloivat varomattomuutta ja narsissit itsekkyyttä. Krookus on hyväntuulisuuden kukka! Lumikellon herkkyys on yhtä viattomuutta. Orvokki viestii uskollisuutta ja tulppaani, varsinkin punainen, yksiselitteistä rakkautta.

Myös kappalemäärällä on merkitustä. Yksi punainen, pitkävartinen ruusu – no tiedättehän tämän jo poikamiesohjelmista! Viisi kertoo, että rakastan sinua. Seitsemän on jo kosinta, että on hyvä osata numerot ja luvut muillakin kielillä. Yhdeksän – olen aina ystäväsi! Ja viisitoista – olet kaikkeni! Hyvää ystävänpäivää. Jos itse en saa yhtään tervehdystä, pahoitan mieleni ja katson tarkemmin peiliin.