610

27.12.2024

MAAN KORVESSA

Tänä jouluna olen tulllut osallistetuksi uudenlaiseen trendiin. Sain muutamia erilaisia kuvatervehdyksiä puhelimeen ilman minkäänlaista tekstiviestiä. Kuvan annettiin kertoa ja välittää sekä tunnelma että sanoma. Vain puhelimen antamat tiedot paljastivat lähettäjän.

Kuva puhuukin monesti paljon paremmin kuin sanat. Ellen tietäisi blogikuvan sisältöä ja syytä, olisin purskahtanut itkuun katsellessani hankiselle tielle hyytynyttä rollaattoria. Kysymys on kuitenkin hevoskastanjasiskon korpikodin postilaatikkopolusta. Siskolla on tapana lähettää tunnelmakuvia samasta tiestä – taas mennään. Matkanteko saattaa olla yhtä hangessa puskemista, mutta kuitenkin iloluontoista sellaista.

Vaikka tiesin rollaattorikuvan sisällön, koska tunsin lähettäjän – sai kuva minut pyyhkimään kyyneleitä silmistäni. Tämä kuva voisi olla vanhustyön tukilehtisestä. Se suorastaan huutaa, että älä jätä. Tää maailma on niin kylmä, niin kylmä! Tai sitten kuva voisi olla saattajille – täältä puolehen Ylhäisen maan. Tulkinta jää katsojalle ja vaikutus sydämen kylmyysasteesta johtuen kantajansa näköiseksi. Maan korvessa kulkevi – kulkee moni yksinäinen ja unohdettu. Mutta ei ihan yksin: sillä Taivaalliset joukot ovat aina Jumalan omien ympärillä näimmepä heitä tai emme.

Arkeen siirryttäessä uutta uuden vuoden juhlaa odottamaan moni sydän on syrjällään milloin minkinlaisten koettelemusten kanssa. Turvan tarve on huutava! Me etsimme sitä kuitenkin vääristä paikoista. Eivät edes rakkaimmat ja uskollisimmat ihmiset pysty tekemään oloamme täysin turvalliseksi. Vain Jumala pystyy ja voi, koska vain Hän tuntee sydämemme hädän syyn ja alkujuuren – kaiken, mitä olemme vailla. Kun lohdutus osuu nappiin, voi matka jatkua korvessakin keveämmin askelin kohti tulevaisuutta ja toivoa