612

29.12.2024

ILON OVET AUETKOOT

Uuden, tulevan vuoden tuntumia ajatellessa, soi päässä vanhan joululaulun säe: polvistukaatte, nyt laupeuden te saatte. Tervetuloa Laupias ja Armahtavainen – totisesti tervetuloa! Ja samassa ajatuksen juoksussa siirtyy hyminä toiseen hengelliseen lauluun: maksettu on, velkani mun.

Laulu puhuu synnin taaakasta ja velasta. Moni laulaa siitä ja maallisistakin maksuista, jotka ottavat ihan omanlaisensa ohjat lukuisilta sinnittelijöiltä. Ollapa velaton. Ja että vielä kaikki synnitkin anteeksi. Rahavelan kanssa on toimintasuunnitelmia. Jos kysymys on rakkauden velasta, olemme elämän isoissa kysymyksissä ja syvissä vesissä.

Vanha viisaus kuuluu, että kun Jumala sulkee yhden oven, Hän avaa samalla toisen, meille paremmin sopivan ja yksityiskohtaisesti suunnitellun kulun. Auetkoot monet ja ihan lukemattomat ilon ovet tulevana vuonna mahdollisimman monelle. Ja uuteen avatusta ovesta käydessämme, nouskoot ja kohotkoot kiitoshymni korkealle - Kaikkivaltiaalle.

Ellei vanha jalostu, siitä saattaa tulla rasite. Työpaikoilla on tämän takia joskus tarpeellista läpiveto tai luudan lakaiseminen. Muutoksen pelko istuu meissä niin pysyvästi, että pienikin heiluttaminen uuteeen suuntaan tekee uhreja, ei kokijoita, ei ehjän elämän eläjiä. Jos kaipaa uutta, vanhasta on pakko luopua. Harva kurkottuu. Liian moni tuskailee riippakiviensä taakan kanssa. Ja hypyn tuntemattomaan teemme täysin vasten tahtoamme ja puolipakosta, vaikka todennäköisyys onneen olisikin se oletetuin tulosvaihtoehto.

On aika tarkistaa vuotuiset mantrat. Hoenko muiden mukana, vaikka itse asiassa en koskaan ole edes ajatellut asiaa läpikotaisin ja rehellisesti. On niin helppo edetä nyökyttelijöiden ja selkään taputtajien tahtia. Ajattelu vaatii vaivaa ja eri mieltä oleminen se vasta vaatiikin: vaivaa ja rohkeutta.

Hokemahengästys ja oikea ähky on ilmastonmuutoksen suhteen vallannut meidät lupaa kyselemättä. Tiedättehän, että riittävät toistot tekevät kyllä osan suurestakin tehtävästä ja sen agendasta. Miksi sukkiin tulee nykyisin niin helposti reikiä? Ilmastonmuutoksen takia tietenkin. Vahvat kuidut tarvitsevat kasvaakseen riittävästi ja monipuolisesti ravinteita ja vettä, jotta syntyvät sukat kestäisivät rasitusta. Näissä kurjissa olosuhteissa kasvaa vaivakuituja, joista tehdyt tuotteet ovat kestoltaan vain vaivaiset puolet entisestä. Sukkamme huutavat fossiilivapauden perään ja kärjistä pilkottavat varpaat vaativat muutosta. Olenko oppinut läksyni! Ostakaa uudelleen parsinsieniä – ja jos ette tiedä, mikä se sellainen on – kysykää suvun fossiileilta niin kauan, kun heitä vielä riittää.

Hokemien huolestuttavin piirre on se, että jossakin vaiheessa ne alkavat sahata istujan oksaa. Kirkkoja ei näemmä suljetakaan vähäisen käyttäjämäärän takia. Minkä vuoksi sitten. Tietysti siksi, että kirkkorakennuksenkin on fossiilikompensoitava elämäänsä – ja halvin tapa tehdä tämä, on sulkea koko kirkkolaitos.

Sulkeutuvilla ovillakin on siunauksensa. Eivät ne aina pakene iloa ja väitä vastaan omille suunnitelmillemme. Sulkeutuva ovi voi estää surun ja sekaannuksen tulemisen elämäämme. Ennen kun siis paukuttelet ovia temperamentin tuulin, malta katsoa kokonaisuutta. Kompassineulan on laskelmoitava mennyt, oleva ja tuleva – ja juuri tämä hetki on se, jota kutsutaan odotukseksi.