642

10.02.2025

VAIVAKAMMO

Timoteukselle toivotettiin, että kärsi vaivaa! Kuinka monelle lähipiiriläiselle uskallat tehdä saman toivotuksen: suostu kärsimään, suostu epämukavuusalueelle, ponnistele ja näe vaivaa. En nyt ainakaan ihan aamusta tohtisi aloittaa tällä. Olemme vaiva- ja kärsimyskammoisia. Menestysteologia opettaa nopeita voittoja ja elämä painottaa omaa hyvinvointia ja sen kaikenpuolista ylläpitämistä. Mutta että pitäisi kärsiä vaivaa – onko pakko, jos ei tahdo. Kun maailmankirjallisuuden superteoksessa kehotetaan tähän, täytyy siihen sisältyä jotakin merkityksellistä. Sisältyisikö siihen ihan siunauskin? Voi olla ja olla olemattakin. En tiedä! Mutta Jeesus jos kuka näki vaivaa ja kärsi. Jos opetuslapset eivät ole Opettajaansa parempia, lienee kysymys siitä, että vaiva on kuta kuinkin oleennainen osa kristityn elämää. Kristitylläkään ei ole oikeutta napsia rusinoita pullasta. Kaikki tai ei mitään – koko paketti, ei vain mieleisiä osia siitä! Että näiltä aamuaskelilta kohti yhtä elettäväksi ja iloittavaksi tarkoitettua päivää.

Trumpin ohjelmatoimisto pistää pakkaa sekaisin minkä ehtii ja keksii. Hänessä on se hyvä puoli, että hän harjoittaa ideariihtä, joskin itsekseen yllätykseksi kaikille muille. Mutta mitä väliä! Trump pakottaa omiin uriinsa kangistuneet ihmiset ja tahot ajattelemaan uudella tavalla. Ja se jos mikä on tuiki tarpeellista tälle maailmalle. Maailmasta on tullut kuin sisäänlämpiävää kunnallispolitiikkaa: täysin ennalta arvattavaa ja samanlaista. Ratkaisuja ei löydy, koska mitään ei voida muuttaa eikä vaihtaa. Ja jos jonkun on ruvettava näkemään työtä ja vaivaa – pois se meistä. Trumpin ideat ovat niin yllätyksellisiä ja jopa härskejä, että muidenkin on pakko ruveta ajatteleen ja ottamaan kantaa. Gazan ja Länsirannan suunnitelmat aiheuttavat vaivaa. Minustakin pitäisi löytää sellainen ratkaisu, että sen kanssa voi elää tappelematta. Lopullinen ratkaisu toteutuu vasta sitten, kun Jeesus itse järjestää kansansa asiat. Kahden valtion malli on puuttumista siihen, mitä Jumala on säätänyt. Mutta jos voisimme saada nämä ihmiset elämään rinnakkain siellä, mihin ovat sijoittuneet ja missä ovat kasvaneet – olisi tilanne erinomainen. Tästä näkökulmasta voisikin ajatella USAta kummisedän rooliin näillä kriisialueilla. Ei yritetä pienentää Israelin maa-alaa siitä, mihin YK sen sodan jälkeen saatteli. Mutta edistetään yhteiseloa, mikäli se meistä riippuu. Kummisetä on palestaanalaisillekin ja terroristeille niin suuri pala, että heidän on kaksikin kertaa mietittävä, milloin pamauttelevat ja missä. Jospa Israelkin saisi hetken hengähtää.

No nyt se on uutisten mukaan totta! Eu lienee hyväksynyt jauhomatojauheen käyttämisen leivissä ja kakuissa. Voi kai sitä laittaa nugetteihinkin, mene ja tiedä. Vastenmielistä on pelkästään vihreän agendan ja sen päännousemisten hyväksymiseksi. Kuluttajien tulee nyt olla tarkkana ja vaatia selkeitä merkintöjä jauhomatojen käyttämisestä. Ja tietysti myös muiden ötököiden sisällyttämisestä arkiruokaan.

Uskontokammoisuus lisääntyy kuulema Suomessa. No, näinhän se on kokemuksen mukaan nähtävä. Julkinen jupina uskonnon olemuksesta ihmisten elämässä on jatkuva lehtiotsikoiden aihe. Ja yksityinen uskoja saa osansa hänkin. Se, että kerron Jeesuksen olevan Pelastajani ja Vapahtajani, heittää minut marginaaliin. Tässä tilassa minuun lyödään puolihullun maineleima ja elävöitetään kysymys siitä, mitem minun kanssani voi olla ja toimia. Yleensä käy niin, että ei mitenkään. Jos sitten kerron, että Jumala kuulee, vastaa ja puhuu – olen menettänyt ihmisten arvostuksen. Tarjoavat lääkitystä tai ainakin eristämistä, että tauti ei vain tartu. Miten tuollaisen kanssa voi mitenkään olla tekemisissä leimautumatta itse. Kristillisiä perinteitä on lupa harjoittaa. Niiden avulla voi jopa ostaa luotettavuutta ja kunnollisen ihmisen leiman. Mutta jos suhde Jumalaan on niin kuin on kirjoiettu – elävä ja voimallinen ja oleva – muuttuu ihmisten kohtaaminen epävarmaksi. Uskontokammo kohdistuu juuri siihen, mitä pitäisi tavoitella ja mihin pitäisi pyrkiä. Ja ennen muuta siihen, mitä Jumala meiltä haluaa. Hän haluaa meihin rakastavan Isän ja Ystävän suhteen – Pelastaja ja pelastettu yhdessä ja elävässä vuorovaikutuksessa.